Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JEVANHELI MATVEIN KIRJUTTAMANA

Глава 4

Juaveli muanittelou Iisussua

(Mark. 1:12-13; Luk. 4:1-13)

1Šiitä Pyhä Henki vei Iisussan tyhjäh muah juavelin muaniteltavakši.2Šielä Iisussa pyhitti nelläkymmentä päivyä ta nelläkymmentä yötä, min jälkeh Hänellä tuli nälkä.3Šilloin muanittelija tuli Hänen luokši ta šano: «Kun Šie kerran olet Jumalan Poika, niin käše näijen kivien muuttuo leiviksi».4Iisussa vaštasi: «Pyhissä Kirjutukšissa on šanottu: ‘Ei ihmini elä yksistäh leiväštä, vain jokahisešta šanašta, mi lähtöy Jumalan šuušta’».

5Šiitä juaveli vei Iisussan pyhäh linnah, pani Hänet jumalankojin kurkihirrellä6ta šano Hänellä: «Kun kerran Šie olet Jumalan Poika, niin hyppyä alaš. Onhan Pyhissä Kirjutukšissa šanottu: ‘Jumala käšköy omien anhelien šuojata Šilma. Hyö kannetah Šilma käsilläh, jotta et šatattais jalkuaš kiveh.’»7Iisussa šano juavelilla: «Šielä on šanottu vieläi näin: ‘Elä kiušua Hospotie, šiun Jumalua’».

8Šiitä juaveli vei Iisussan hyvin korkiella vuaralla, näytti Hänellä muailman kaikki muat ta niijen elot9ta šano: «Kaiken tämän mie annan Šiula, kun polvistunet miun eteh ta kumartanet miula».10Šilloin Iisussa šano hänellä: «Mäne pois, šaatana! Pyhissä Kirjutukšissa on šanottu: ‘Hospotilla, omalla Jumalallaš, šiun pitäy kumartua, ta vain Hänellä šiun pitäy sluušie’.»

11Šilloin juaveli jätti Iisussan rauhah. Šamašša Hänen luo tuli anhelija, kumpaset piettih Häneštä huolta.

Iisussa lähtöy Galileijah

(Mark. 1:14-15; Luk. 4:14-15)

12Kun Iisussa šai tietyä, jotta Iivana Kaštaja on pantu tyrmäh, Hiän läksi Galileijah.13Nasarettih Hiän ei enämpi jiänyn, vain mäni elämäh Kapernaumih, mi on järven rannalla, Savulonin ta Neffalimin heimojen mualla.14Näin kävi, jotta täytyttäis nämä Jumalan viessintuojan Isaijan šanat:15

– Savulonin mua ta Neffalimin mua meren tien varrella,
Jortanon takani mua,
vierašmualaisien Galileija –
16rahvaš, mi eläy pimieššä,
näki šuuren valon.
Niillä, ket eletäh kuoloman pimieššä muašša,
rupesi loistamah valo.

17Täštä lähtien Iisussa rupesi šanelomah: «Jättäkkyä riähäššä elämini ta kiäntykkyä Jumalan puoleh! Taivahien Valtakunta on lähellä!»

Iisussan enšimmäiset opaššettavat

(Mark. 1:16-20; Luk. 5:1-11)

18Konša Iisussa kulki Galileijanjärven rantua, Hiän näki kakši velleštä, Simonin, kumpaista kučuttih vielä Petriksi, ta hänen vellen Ontrein. Hyö oltih järvellä heittoverkolla kalua pyytämäššä, hyö kun oltih kalaštajat.19Iisussa šano heilä: «Lähtekkyä Miula matkah. Mie luajin teistä ihmisien kalaštajie.»20Šamašša hyö jätällettih verkot ta lähettih Iisussan kera.

21Kotvasen matan piäštä Iisussa näki toiset kakši velleštä, Savvatein Juakon ta hänen vellen Iivanan. Hyö oltih veneheššä Savvatei-tuattoh kera verkkoja šelittämäššä. Hiät niise Iisussa kučču.22Hyö heti jätällettih veneh ta tuatto ta lähettih Iisussan kera.

Iisussan maineh leviey

(Luk. 6:17-19)

23Iisussa käveli joka puolella Galileijašša. Hiän opašti šen šeuvun sinagogoissa, šaneli Hyvyä Viestie Taivahan Valtakunnašta ta parenti rahvašta kaikista tautiloista ta vaivoista.24Šieltä tieto Häneštä levisi pitin koko Siirijan muata. Hänen luokši tuotih kaikki läsijät: eri tautien ta kipujen vaivuamat, piessojen valtah joutunehet, kuatumatautihiset ta hulvautunehet, ta Hiän piäšti hiät.25Hänen peräššä kulki šuuri joukko rahvašta. Heitä oli tullun Galileijašta ta Dekapolin šeuvulta, Jerusalimista, Juutijašta ta vieläi Jortanon takuata.


предыдущая глава Глава 4 следующая глава