Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JOANNAN NÄGUDEZ

Глава 17

Vavilonan sud

1Üks' neniš seičemes angelaspäi seičemen mal'l'anke tuli minunnoks i sanui: «Tule, minä ozutan sinei, miččel sudal sudiškatas sidä sur't vedeluznašt, kudamb ištub suren vedenno.2Hänenke mirun kunigahad oma elänuded vedeluzelod, i man eläjad oma humalzunuded hänen vedeluzelon vinaspäi.»3Heng täuti mindai, i angel vei mindai rahvahatomha maha.

Minä nägištin naižen, kudamb ištui lämoinrusktan živatan sel'gäs. Živatal kaikiš bokišpäi oli kirjutadud äi lajindnimid. Sil oli seičeme päd da kümne sarved.4Naine oli sädatadud purpuranrusktoihe da lämoinrusktoihe sobihe, čomitadud kuldal, kal'hil kivil da hel'mil, hänen kädes oli kuldasine mal'l', kudamb oli täuz' hänen opakut i paganad vedelust.5Hänen ocha oli kirjutadud nimi, kudambal oli peitznamoičend: «Sur' Vavilon, mirun vedelusiden da opakusiden mam».6Minä nägištin, miše naine oli humalas jumalanuskojiden verespäi da Iisusan todištajiden verespäi. Minä lanksin čudho, konz nägištin händast.

7Angel sanui minei:

«Mikš čududeletoi? Minä avaidan sinei naižen peitusen i sen živatan peitusen, kudamban sel'gäs hän ištub i kudambal om seičeme päd da kümne sarved.

8Živat, kudamban nägid, oli, no nügüd' sidä ei ole. Se kerdan völ libub pohjatomas haudaspäi, no lopuks mäneb ičeze surmannoks. Ned man eläjad, kenen nimid ei ole kirjutadud elonkirjaha mirun tegemižespäi, zavodiba čududeldas, konz nägeba živatad, sikš ku se oli, nügüd' ei ole, no se völ tuleb.

9Täs pidaiži el'gendust da melevut. Seičeme päd znamoičeba seičeme mäged, kudambil naine ištub, i seičeme kunigast.10Viž heišpäi oma jo kadonuded, kudenz' om valdas. Üks' völ ei tulend, i konz hän tuleb, hänen olendaig linneb lühüd.11A iče živat, kudamb oli, no kudambad ei ole nügüd', om kahesanz' kunigaz, i se om üks' neniš seičemespäi i mäneb ičeze surmannoks.

12Kümne sarved, kudambad sinä nägid, oma kümne kunigast. Hö völ ei tulnugoi valdha, no saba möhemba kunigazvaldan ühtes sen živatanke, vaiše pordoižeks.13Ühthe änhe hö andaba ičeze valdan da vägen živatale.14Ned kaik libuba toraha Vodnast vasthapäi, no Vodnaz vägestab heid. Hän ved' om ižandoiden Ižand da kunigahiden Kunigaz, i hänenke kaik hänen uskojad, kaik kuctud da valitud.»

15Völ angel sanui:

«Veded, kudambad sinä nägid, ned, kudambidenno vedeluznaine ištui, oma rahvahad, rahvahangruppad, mad da keled.16A kümne sarved, kudambad sinä nägid, da živat — hö ei navediškakoi sidä našt. Hö kandaškandeba vihan vedeluznaižen päle, rebitaba sobad hänen pälpäi, jätaba händast alasti, söba hänen lihad da poltaba händast tuhkale.17Jumal paneb kunigahiden südäimihe tahton tehta kaiken hänen melen mödhe i ühthe änhe antta ičeze kunigazvaldan živatale, kuni kaik tegese muga, kut om sanunu Jumal.18Naine, keda sinä nägid, om se sur' lidn, kudamb pidäb valdan man kaikiden pämehiden päl.»


предыдущая глава Глава 17 следующая глава