Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JOANNAN NÄGUDEZ

Глава 7

Päzutadud rahvaz

1Sid' minä nägištin nel'l' angelad. Hö seižuiba man nelläs čuras i pidiba man nel'l' tulleid, miše ned ei puhuiži ei maha, ei merhe, ei ühthe-ki puhu.2Minä nägištin, kut völ üks' angel libui päivnouzmpolespäi i kandoi eläban Jumalan pečatin. Hän kidastaškanzi komedal änel nenile nelläle angelale, kudambile oli anttud vald tehta ozatomusid male da merele:3«Algat tehkoi ozatomusid male da merele, puile, sihesai kuni mö panem pečatin kaikiden meiden Jumalan käskabunikoiden ocha.»

4Minä kulištin pečatil znamoitud rahvahan lugumäran. Pečatin voiba sada nel'l'kümne nel'l' tuhad mest, i hö oliba kaikiš Izrail'an heimoišpäi:5Judan heimospäi saiba pečatin kaks'toštkümne tuhad, Ruviman heimospäi — mugažo kaks'toštkümne tuhad, Gadan heimospäi — kaks'toštkümne tuhad,6Asiran heimospäi — kaks'toštkümne tuhad, Neffaliman heimospäi — kaks'toštkümne tuhad, Manassian heimospäi — kaks'toštkümne tuhad,7Simeonan heimospäi — kaks'toštkümne tuhad, Levian heimospäi — kaks'toštkümne tuhad, Issaharan heimospäi — kaks'toštkümne tuhad,8Zavulonan heimospäi — kaks'toštkümne tuhad, Josifan heimospäi — kaks'toštkümne tuhad, Veniaminan heimospäi — kaks'toštkümne tuhad.

9Jäl'ghe sidä minä nägištin suren kogon rahvast, kudambad niken ei voind lugeda, kaikiš maišpäi, kaikiš rahvahišpäi, heimoišpäi da kelišpäi. Hö seižuiba valdištmen da Vodnhan edes, heil päl oliba vauktad sobad, i kädes pal'man oksad,10i hö kirguiba korktal änel:
— Päzutand tuleb meiden Jumalaspäi,
hänespäi, kudamb ištub valdištmel,
hänespäi da Vodnhaspäi!
11Kaik angelad seižuiba valdištmes ümbri, vanhembiš ümbri da nelläs olijas ümbri, i hö lanksiba maha ičeze modoihe valdištmen edehe i kumarzihe Jumalale12sanudes:
— Amin'!
Kituz da ülenzoituz,
melevuz' da kitänd, korged arv,
vägi da vahvuz' meiden Jumalale
kaiken i igäks!
Amin'.
13Üks' vanhembišpäi küzui minai: «Ked oma nene vauktoiš sobiš? Kuspäi oma tulnuded?»14Minä sanuin vastha: «Hüvä ižand, sinä tedad sen.» Hän sanui minei:
— Nene oma ned, ked päzuiba sures ahtištusespäi.
Hö oma peznuded ičeze sobad
i vaugištoitnuded ned Vodnhan veres.
15Sen täht ned oma Jumalan valdištmen edes
i služiba hänele öd da päiväd
hänen pühäkodiš,
a hän, kudamb ištub valdištmel,
levitab heiden päle ičeze kangazpertižen.
16Näl'g ei mokiče heid enambad, ei jomannäl'g,
enambad heid ei polta päiväine,
ei mokiče räk.
17Vodnaz, kudamb om valdištmen edes,
kaičeb heid
i veb heid elon veden purtkidennoks,
i Jumal pühkib heiden sil'mišpäi kaik kündled.


предыдущая глава Глава 7 следующая глава