Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JOANNAN NÄGUDEZ

Глава 6

Vodnaz avaidab kuz' pečatid

1Minä nägištin, miše Vodnaz murenzi ezmäižen seičemes pečatišpäi, i kulištin, kut üks' nelläs olijaspäi sanui jurun karččel änel: «Tule!»2I sid'-žo nägištin vauktan hebon, i sil, ken ištui hebon sel'gäs, oli taug. Hänele anttihe venc, i vägestajan hän läksi uzid vägestusid samha.

3Konz Vodnaz murenzi toižen pečatin, minä kulištin, kut toine olii sanui: «Tule!»4Nügüd' tuli ezile toine, lämoinrusked hebo. Sen sel'gäs ištujale anttihe vald mureta mir mal i antta mehile vald rikta toine tošt. Hänele anttihe sur' veič.

5Konz Vodnaz murenzi koumanden pečatin, minä kulištin, kut koumanz' olii sanui: «Tule i kacu!» Sid'-žo minä nägištin mustan hebon. Hebon sel'gäs ištujan kädes oliba vesad.6Minä kulištin kuti änen, kudamb kului nellän olijan polespäi: «Märiče dinarijas üks' koiniks-mär nižud da koume koiniks-märad ozrad mugažo dinarijas, no ala koske pühävoid da vinad.»

7Konz Vodnaz murenzi nelländen pečatin, minä kulištin, kut nellänz' olii sanui: «Tule i kacu!»8Sid'-žo nägištin tuhkanhahkan hebon. Hebon sel'gäs ištujan nimi oli Surm, i sen jäl'ghe tuli Surman valdkund. Raccastajale anttihe vald ižandoitta man nelländeses: hänel oli vald rikta surel veičel, näl'gäl i rubil, a lopud jätta mecživatoiden künzihe.

9Konz Vodnaz murenzi videnden pečatin, nägištin altarin al neniden henged, kudambad surmitadihe Jumalan sanan tagut i heiden todištusen tagut.10Ned kidastiba komedoil änil: «Kaikenmahtai, sinä Pühä i Tozi, kuhusai völ varastada sinun sudad? Konz sinä maksaškanded man eläjile meiden veres?»11Siloi kaikuččele heišpäi anttihe vauged soba i käsktihe varastada völ kodvaine, sihesai, kuni tegese täuz' Jumalan käskabunikoiden, heiden uskondvelliden lugumär, keda riktas, kut riktihe heid-ki.

12Minä nägištin, kut Vodnaz murenzi kudenden pečatin. Tegihe sur' manrehkaiduz, päiväine tegihe mustaks kut tusksoba, a kudmaine tegihe rusktaks kut veri.13Tähthad lanksiba taivhaspäi maha, kut lankteba puspäi küpsmatomad smokvad, konz sur' tullei pudištab puid.14Taivaz kadoi, kärihe, kut turuškkirj, i kaik mäged da sared sirdihe sijaspäi.15Man kunigahad, vel'možad, saldatoiden pämehed, bohatad da vägevad mehed i kaikutte orj i kaikutte valdakaz peitihe kal'l'ondusihe da mägikaroihe16i sigäpäi kidastiba mägile da kal'l'oile: «Langekat meiden päle, peitkat meid valdištmel ištujan sil'mišpäi da Vodnhan vihaspäi!17Hänen vihan sur' päiv om tulnu — ken voib siš aigas püžuda?»


предыдущая глава Глава 6 следующая глава