Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JOANNAN NÄGUDEZ

Глава 5

Vodnaz da turuškkirj

1I sid' minä nägištin valdištmel ištujan, turuškkirj oiktas kädes. Sen molembihe polihe oli kirjutadud i kirj oli saubatud seičemel pečatil.2I völ minä nägištin mugoman vägevan angelan, kudamb komedal änel küzui: «Ken om sen arvokaz, miše voiži mureta pečatid da avaita kirjan?»3No ei olend nikeda ei taivhas, ei man päl, ei man al, ken voiži avaita kirjan da kacuhtada sihe.4Minä karktas voikin, ku ei löudnus nikeda, ken olnuiži arvokaz avaidamha kirjan dai kacmaha sihe.5No üks' vanhembišpäi sanui minei: «Ala voika. Kacu, Judan heimon lev, Davidan juren veza om vägestanu! Hän voib avaita turuškkirjan i mureta sen seičeme pečatid.»

6I minä nägištin, miše valdištmen da nellän olijan keskes seižui Vodnaz. Se oli kuti pututadud, i sil oli seičeme sarved da seičeme sil'mäd — ned Jumalan seičeme henged, kudambad om oigetud kaikjale mirhu.7Se mäni lähemba i oti kirjan valdištmel ištujan oiktas kädespäi.8Konz Vodnaz oti kirjan, sid' ned nel'l' olijad i kaks'kümne nel'l' vanhembad lanksiba hänen edehe. Kaikuččel oli arf i kuldasižed mal'l'ad täuded kadindsavud; se savu om jumalanuskojiden loičendad.9Hö pajatiba uden pajon:
— Sinä oled arvokaz otmaha kirjan
i murendamha sen pečatid,
sikš ku sindai pututadihe,
sinä ičeiž verel ostid Jumalale
meid kaikiš suguišpäi,
kaikiš kelišpäi, rahvahišpäi da maišpäi.
10Sinä tegid meid kunigahikš
i papikš meiden Jumalale;
mö linnem pämehin mal.
11Valdištmiš, olijoiš da vanhembiš ümbri minä nägištin äi angeloid i kulištin heiden äned. Heid oli äi, kümnetuhad kerdad kümnetuhad i tuha kerdad tuha,12i hö pajatiba komedoil änil:
— Vodnaz, kudamb om pututadud,
om arvokaz samha vägen,
bohatusen, melevuden da vahvuden,
korktan arvon, ülenzoitusen da kitusen!
13I minä kulištin, kut kaik, mi om tehtud taivhas da man päl, man al da meres — kaik midä sigä om — pajatiba:
— Hänele, ken ištub valdištmel,
hänele da Vodnhale
olgha kituz da korged arv,
ülenzoituz da vald kaiken i igäks.
14Ned nel'l' olijad sanuiba: «Amin'», i kaks'kümne nel'l' vanhembad lanksiba maha i kumarzihe hänele, ken eläb kaiken i igäks.


предыдущая глава Глава 5 следующая глава