Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JOANNAN NÄGUDEZ

Глава 2

Kirjeine uskondkundale Efesaha

1«Uskondkundan angelale kirjuta muga: ‘Ninga sanub hän, kudambal om seičeme tähtast oiktas kädes da kudamb astub seičemen kuldjaugaižen lampan keskes:2Minä tedan sinun tegod, sinun radmokad da sinun tirpandan. Minä tedan, miše sinä ed voi tirpta pahoid mehid. Sinä oled kodvnu nenid, ked sanuba ičtaze apostoloikš, hot' ei olgoi, i sinä nägištid, miše hö oma kelastajad.3Tirpandad-ki sinai om, sinä äjan oled tirpnu minun nimen täht, no ed ole väzunu.4No minai om midä-se sindai vasthapäi-ki: sinä oled tacnu armastusen, mitte oli sinai ezmässai.5Ka mušta, kuspäi sinä oled lanktenu, käraute grähkišpäi i pörte tehmaha nenid azjoid, kudambid tegid ende. Ika minä teravas tulen sinunnoks i sirdän sinun lampan sen sijalpäi.6No kaiken-se sinä oikti teged, miše ed navedi nikolajitoiden tegoid, kudambid minä-ki en navedi.7Kenel oma korvad, se kulgaha, midä Heng sanub uskondkundile! Sille, ken vägestab, minä andan söda elon puspäi, kudamb om Jumalan sadus’.»

Kirjeine uskondkundale Smirnaha

8«Uskondkundan angelale Smirnaha kirjuta:

‘Ninga sanub Ezmäine i Jäl'gmäine, hän, ken oli kolnu, no eläbzui:9Minä tedan sinun tegod, ahtištusen da gol'l'usen, no ved' sinä oled bohat! Minä tedan, kut sindai lajiba nene, ked sanuba ičtaze evrejalaižikš, no hö ei olgoi todesižed evrejalaižed, hö oma sotonan artel'!10Ala varaida sidä, midä sinei tuleb tirpta. Erasid teišpäi lemboi tacib türmha, miše kodvda teiden melid, i kümne päiväd tö linnet sures ahtištuses. Ala käraute minuspäi, usko minuhu surmhasai, i minä andan sinei vägestuzvencaks elon.

11Kenel oma korvad [kulda], se kulgaha, midä Heng sanub uskondkundile! Toine surm ei sorda vägestajad’.»

Kirjeine uskondkundale Pergamaha

12«Uskondkundan angelale Pergamaha kirjuta:

‘Ninga sanub hän, kudambal om se sur' kaks'teraine terav veič:13Minä tedan sinun azjad i miše sinä eläd sigä, kus soton om pämehen. No sinä kaiken-se eläd minun nimes i ed ole hül'gäidanu uskondad minuhu siloi-ki, konz oli riktud minun uskoline todištai Antipa. Nece kaik oli teidenno, sigä, kus om sotonan peza.14No minai om midä-se sindai vasthapäi: sinunno om sigä mugoižid, kudambad eläba Valaaman opendusen mödhe. Hän openzi Valak-carid, kut veda grähkähä izrail'aižid. Hän openzi heid sömha sidä, midä om todud žertvaha tühjile jumaloile, da elämaha vedeluzelod.15Heid om sinunno-ki, mugoižid, ked eläba nikolajitoiden opendusen mödhe, kudambad minä en navedi.16Käraute grähkišpäi! Ika minä teravas tulen i toradaškanden heidenke minun sun sanoiden surel veičel!

17Kenel oma korvad [kulda], se kulgaha, midä Heng sanub uskondkundile! Ken vägestab, sille minä andan sömäks peitosišt mannad da andan hänele vauktan kiven. Sihe kivehe om kirjutadud uz' nimi, kudambad niken ei tunde, vaiše se, ken sab necen nimen’.»

Kirjeine uskondkundale Fiatiraha

18«Uskondkundan angelale Fiatiraha kirjuta:

‘Ninga sanub Jumalan Poig, kenen sil'mäd oma kut lämoin keled i kenen jaugad oma kut lämoiš sulatud loštai vask:19Minä tedan sinun tegod: sinun armastusen, abutahton, uskondan dai tirpandan. Tedan, miše nügüd' sinä teged enamba, mi ende oled tehnu.20No minai om midä-se sindai vasthapäi: sinä andad sille naižele, Jezavelile, kudamb nimitab ičtaze Jumalan sanankandajaks, opeta da manitada minun käskabunikoid elämaha vedeluzelod da sömha tühjile jumaloile todud žertvlihad.21Minä olen andnu hänele aigad, miše hän voiži kärautas vedeluzelospäi, no hän ei ole käraudanus.22Ka naku! Minä tacin händast läžundsijale, a kaikile, ked vedelesoiš hänenke, minä oigendan kovid ahtištusid, ku ei käraukoiš ičeze azjoišpäi.23Hänen lapsile minä oigendan surman. Kaik uskondkundad tedištaba, ken minä olen: minä kodvin südäimid i meletusid i andan kaikuččele teišpäi teiden tegoiden mödhe.

24No kaikile toižile fiatiralaižile, ked ei elägoi necen opendusen mödhe i ei tundištanus sotonan peitazjoidenke, kut niid nimitadas, teile minä sanun: nimittušt ut kormad minä en ližada teile.25Pidägatoiš siš, midä teil om, kuni minä tulen.

26Sille, ken vägestab da radab lophusai minun tahton mödhe, minä andan valdan olda ižandan kaikiden rahvahiden päl.27Hän paimendaškandeb heid raudasižel palikol i murendab pilazmoile kut savipadad, muga kut minä-ki olen Tataspäi sanu valdan rata.28Minä andan hänele homendeztähthan.

29Kenel oma korvad [kulda], se kulgaha, midä Heng sanub uskondkundile’.»


предыдущая глава Глава 2 следующая глава