Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JOANNAN NÄGUDEZ

Глава 1

1Iisusan Hristosan nägudez, kudamban andoi hänele Jumal, miše ozutada ičeze käskabunikoile, mille teravas tarbiž tehtas. Jumal oigenzi angelan i hänen kal't avaiži necen kaiken ičeze käskabunikale Joannale,2kudamb täs vahvištoitab Jumalan sanan i Iisusan Hristosan todištusen — kaiken sen, midä hän om nägištanu.3Ozakaz om se, ken lugeb nene endustuzsanad, ozakahad oma ned, ked kundleba da tegeba sen mödhe, miš om sid' kirjutadud, sikš ku se aig om läz.

Tervhensanad

4Joan oigendab tervhensanoid Azian seičemele uskondkundale. Armoid da mirud teile hänespäi, ken om, ken oli i ken tuleb, i neniš seičemes hengespäi, ked oma hänen valdištmen edes,5i Iisusas Hristosaspäi, uskoližes todištajaspäi, kudamb om ezmäižen eläbzunu kollijoišpäi i om mirun kunigahiden pämez'!

Hänele, ken armastab meid i ičeze verel om peznu meid meiden grähkišpäi,6hänele, ken om tehnu meid kunigahikš i papikš Jumalale, ičeze Tatale, hänele korged arv da vald kaiken i igäks! Amin'.7
— Kacu, hän tuleb pil'viš!
Kaik mehed nägeba händast,
ned-ki, ked nagloičiba händast,
i hänen edes voikaškandeba kaik mirun rahvahad.
Muga linneb. Amin'.

8«Minä olen Alfa i Omega, augotiž da lop», sanub Ižand Iisus, hän, kudamb om, kudamb oli i kudamb tuleb, Kaikenvaldaine.

Joan nägeb Iisusad

9Minä, teiden vel'l' Joan, kenel om ühthine teidenke ahtištuz, valdkund i Iisusas Hristosaspäi sadud tirpand, olin Patmos-sarel, sen tagut miše sanelin Jumalan sanad i todištin Iisusas Hristosas.10Ižandan päivän minä olin Hengen valdas i kulištin tagana kovan änen, kuti puhutihe torvehe. Se än' sanui: «Minä olen Alfa i Omega, Ezmäine i Jäl'gmäine.11Kirjuta, midä näged, i oigenda seičemele uskondkundale: Efesaha, Smirnaha, Pergamaha, Fiatiraha, Sardisaha, Filadelfiaha i Laodikiaha.»

12Kärauzimoi, miše nägištada, mitte än' minei pagiži, i konz kärauzimoi, nägištin seičeme kuldjaugašt lampad13i seičemen lampan keskes kuti Mehen Poigan. Hänen päl oli pit'k soba, a rindhiš ümbri kuldasine vö.14Hänen pä da tukad oliba vauktad kut vauged vill, kut lumi, i hänen sil'mäd oliba kut lämoin keled.15Hänen jaugad oliba kut loštai, lämoiš sulatud vask, i hänen än' oli kut suriden veziden joksend.16Oiktas kädes hänel oli seičeme tähtast, hänen suspäi tuli sur' kaks'teraine terav veič, a hänen mod oli kut keskpäivän paštai päiväine.17Konz nägištin händast, lanksin hänen jaugoihe kut kolnu, no hän pani oiktan käden minun päle i sanui:

«Ala varaida, minä olen Ezmäine i Jäl'gmäine,18olen Eläb. Minä olin kolnu, a nügüd' minä eläškanden kaiken i igäks, amin'. Minai oma surman dai surman valdkundan avadimed.19Kirjuta sid', midä nägid: se, midä om nügüd', i se, midä tegeškandese jäl'ghepäi necidä.20Sinä nägid seičeme tähtast minun oiktas kädes i seičeme kuldjaugašt lampad, i niiden peitznamoičend om se: seičeme tähtast oma seičemen uskondkundan angelad, i seičeme lampad, kudambad sinä nägid, oma ned seičeme uskondkundad.»


предыдущая глава Глава 1 следующая глава