Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

KIRJEINE EVREJALAIŽILE

Глава 13

Elo Jumalan tahton mödhe

1Olgat ičekesken kut velled, armastagat toine tošt.2Olgat kaiken vaumhed adivoičetamha tulijoid, muga kut erased jo tedmata oma adivoičetanuded angeloid.3Muštkat türmha tactud mehid, kuti tö iče oližit heidenke čapiš, muštkat mokiš olijoid, ved' teiden-ki hibj tundeb kibun.

4Pidägat korktas arvos mužikan da akan ühthišt elod, algat huigenzoitkoi ühthišt magaduzsijad, sikš ku Jumal lujas opendab vedelusid da verhan akanke magadajid.

5Algat olgoi raha-ažlakod. Olgat hüviš meliš sišpäi, midä teil om. Jumal om iče sanunu:
— Minä en jäta sindai,
nikonz en taci sindai.
6Sikš mö voim rohktas sanuda:
— Ižand om minun abutai,
sikš minä en varaida.
Midäk voib tehta minei mez'?
7Muštkat teiden vanhembid, nenid, ked saneliba teile Jumalan sanad. Kackat heiden elon satusihe i otkat heiden uskond ozuteseks.8Iisus Hristos eglai, tämbei da igän om mugoine-žo.9Algat antkoi kaikenlaižile verhile opendusile vedäda ičtatoi segoidushe. Hüvä om, konz Jumalan armod ližadaba südäinväged, a ei elämine sömän zakonoiden mödhe. Ned zakonad ei olgoi tonuded nimittušt ližad nenile, ked oma elänuded niiden mödhe.

10Meil om altar', no sen pälpäi ottud žertvoid ei sagoi söda pühäpertižen radajad.11Ved' tö tedat, konz ülembaine pap veb Kaikišpühembaižhe živatoiden vert meiden grähkiden tagut, ka neniden živatoiden hibjad polttas rahvahan eländsijan irdpolel.12Sikš Iisus-ki, miše puhtastada rahvast ičeze verel, tirpoi mokid da koli lidnan verajan taga.13Ka lähtkam hänen jäl'ghe eländsijan irdpolele, kandmaha huiktad, kut hän sen tegi.14Ved' meil täs ei ole lidnad, kudamb püžuiži igän, mö ecim tulijad lidnad.15Ka zavodigam kaiken aigan Iisusan kal't toda Jumalale žertvaks kitust, meiden huliden sanoid, kudambil ülenzoitam hänen nimed.16Algat unohtagoi völ tehta hüväd da jagada toižile ičetoi kodielod, sikš ku mugoižed žertvad oma Jumalale mel'he.

17Kundelkat ičetoi vanhembid, tehkat heiden melen mödhe. Hö ei magakoi öid holduden teiden hengiš, kuti mugomad, kenele pidab antta vastuz ičeze rados Jumalale. Antkat heile rata hüviš meliš, a ei hengahtaden, ika teile ei linne siš nimittušt ližad.

18Loičkat meiden polhe. Mö hüvin tedam, miše meiden heng om puhtaz, ved' mö tahtoim kaikes eläda oiktas.19Völ enamban minä pakičen teid loita sikš, ku tahtoin teramba pörtas teidennoks.

Loičend i tervhutesed

20
Mirun andai Jumal,
kudamb igähižen kožmusen verel
om eläbzoitnu kollijoišpäi
lambhiden suren Paimnen,
meiden Ižandan Iisusan [Hristosan],
21vahvištagha hän teid hüvile azjoile,
muga miše voit täutta hänen tahton.
Se, mi om hänele mel'he,
hän iče tehkaha meiš,
hän i Iisus Hristos.
Hänen om korged arv
kaiken i igäks. Amin'.
22Velled, pakičen teid, miše tö tirpten otaižit südäimehe nene minun sanad, kudambil tahtoižin heraštoitta teid da nevoda teile. Ved' minä kirjutin teile ani lühüdas.23Tekat, miše meiden Timofei-vel'l' om päzunu türmaspäi. Ku hän ehtib tulda, ka tulem ühtes teidennoks.

24Sanugat tervhutesid kaikile teiden vanhembile i kaikile jumalanuskojile. Italialaižed velled oigendaba teile tervhutesid.

25Armoid teile kaikile! Amin'.


предыдущая глава Глава 13 следующая глава