Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

KIRJEINE EVREJALAIŽILE

Глава 12

Jumal om meiden Tat

1Ku ümbri meiš nügüd' om mugoine uskojiden pil'v, ka tackam kaik, mi ahtištab meid, i grähk, kudamb muga kebnas ličese meihe. Tirpkam lophusai nece jätoižin joksend, kudambaha meid om pandud.2Kackam Iisusaha, uskondan alandusiden tegijaha i lendajaha. Tulijan ihastusen täht hän tirpoi mokid ristal i ei kacund huiktaha; nügüd' hän ištub Jumalan valdištmen oiktal kädel.3Meletagat hänes, kudamb tirpoi grähkhižen rahvahan vihad, miše tö et väzuiži da et kadotaiži rohktust.

4Tö völ et olgoi toradanus surmhasai grähkäd vaste.5Tö olet unohtanuded necen sanan, kudamb rohkenzoitab teid kuti tat poigad:
— Ala pidä tühjan, poigaižem,
Ižandan opendust,
ala ole pahoiš meliš,
konz hän nevob sinei —
6keda Ižand armastab,
sidä kovas opendab,
hän löb kaikuttušt, keda lugeb poigaks.
7Ku tö tirpat, konz Jumal teid kovas opendab, ka hän vedäb ičtaze teidenke kut ičeze poigidenke. Om-ik mugoine poig, kudambad tat ei opendaiži?8A ku teid ei opendaškakoi, kut kaikid toižid, ka tö et olgoi todesižed lapsed, a olet saumantagaližed.

9Konz maižed tatad openziba meid, mö kundlim heid. Sikš meile völ enamba pidab anttas Taivhaližen Tatan valdha, miše voižim eläda.10Tatad openziba meid ičeze el'gendusen mödhe vaiše necen elon täht. No Jumal opendab meid meiden-žo hüväks, miše mö oližim pühäd, mitte hän om pühä.11Hot' kova openduz sil aigal ei ihastoita meid, a tob pahad mel't, no jäl'ghepäi se andab satuseks mirun da tozioiktan elon.

12Ka vägidugha teiden väzunuded käded da säraidajad pol'ved!13Astkat oiktad tedme, miše ei murdaižihe ramb jaug, a teramba tervehtuiži.

Valdkund, kudamb ei kado

14Pangat kaik vägi, miše eläda kožmuses kaikidenke, da naprigat eläda pühäd elod, ved' necita elota niken ei nägišta Ižandad.15Kackat, miše niken teišpäi ei kadotaiži Jumalan armoid, miše nimitte karged jur' ei zavodiži kazda i ei traviži händast, sikš ku üks' mugoine jur' voib paganzoitta äjid.16Kackat, miše niken teišpäi ei oliži vedeluz vai mugoine jumalatoi kut Isav: hän ühtes keituses möi ičeze oiktusen, kudamb oli hänel kut ezmäižel poigal.17Ved' tö tedat, kut hän möhemba tahtoi sada tatan blahoslovindan. No händast lükäitihe: hän ei voind vajehtada tatan mel't, hot' pakiči voikunke.

18Tö et tulnugoi palajan mägennoks, kudambad voiži kosketada kädel, et tulnugoi sihe, kus oli must pil'v, kus oli pimed da piring.19Et tulnugoi sihe, kus rahvaz kuli torven tordandan da änen, kudamb sanui mugomad sanad, miše kulijad pakičiba sidä olda vaikti, miše nikonz enambad ei kulištada sidä.20Hö ei voinugoi tirpta necidä käsköd: «Kaikuttušt, olgha živat-ki, ken kosketab mäged, tactas kivil surmhasai vai riktas nolel.»21Se kuva oli mugoine opak, miše Moisei-ki sanui: «Minä varaidan i säraidan.»

22Ka ei, tö olet tulnuded Sion-mägennoks, eläban Jumalan lidnannoks, taivhaližen Jerusalimannoks. Teiden edes om mustan angeloid i23prazniksuim i Jumalan ezmäižiden lapsiden uskondkund, neniden, kenen nimed oma taivhan kirjas. Sigä om Jumal, kaikiden sudj, sigä oma tozioiktad, kaikiš polišpäi tehnus vigatomikš;24sigä om uden kožmusen kesknik Iisus i hänen čorskai veri, kudamb kidastab paremban polhe, a ei namestusen polhe, kut Avel'an veri.

25Kackat, algat käraukatoiš hänespäi, ken pagižeb! Ku tatad kärauzihe hänespäi, konz hän pagiži ičeze tahton polhe man päl, ka hö ei voinugoi peittas kovas opendusespäi. Völ hondomb linneb meile, ku käraudamoiš sel'gin hänehe, kenen sanad tuleba taivhaspäi.26Hänen änespäi siloi säreganzi ma, a nügüd' hän om toivotanu:
— Völ jäl'gmäižen kerdan
minä rehkahdoitan mad,
i ei vaiše üht mad, a taivast-ki.
27Sanad «völ jäl'gmäižen kerdan» znamoičeba sidä, miše kaik, mi om tehtud da midä voib särahtoitta, sirdäse sijalpäi, a se, midä ei voi särahtoitta, püžuiži ičeze sijal.

28Mö sam valdkundan, kudamb ei säregande. Ka kitkam Jumalad da služigam hänele hänen tahton mödhe, korktas arvostelden da varaiten,29sikš ku meiden Jumal om lämoi, kudamb poltab tuhkale.


предыдущая глава Глава 12 следующая глава