Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

KIRJEINE EVREJALAIŽILE

Глава 11

Uskond

1Uskondal tuleb todeks se, mihe mö nadeimoiš. Uskond abutab nägištada sidä, mi om nägumatoi.2Jumalale oliba mel'he amu elänuded ezitatad heiden uskondan täht.

3Uskondal mö el'gendam, miše mir om tehtud Jumalan sanal, i se, midä mö nägem, om tulnu nägumatomaspäi.

4Uskondan kal't Avel' toi Jumalale paremban žertvan, mi Kain. Uskondan kal't Avel' sai todištusen, miše hän om tozioiged. Necen Jumal todišti otten hänen lahjad. Uskondan kal't Avel' pagižeb völ jäl'ges surmad-ki.

5Uskondan täht Enoh ottihe man pälpäi surmad nähmata. Händast niken ei voind löuta, sikš miše Jumal oti händast. Ka jo edel necidä otandad hän oli sanu todištusen, miše oli elänu Jumalan melen mödhe.6A uskondata ei voi olda Jumalale mel'he. Sille, ken tuleb Jumalan edehe, pidab uskta: Jumal om, i hän maksab hüväl nenile, ked händast eciba.

7Uskondan täht Noi sai Jumalaspäi vestin siš, mi ei olend völ nägubal, i pühäs pöl'gästuses tegi suren venehen ičeze kanznikoiden päzundaks. Hänen uskond sudi [kaiken] mirun i andoi hänele ičeleze jäl'gestuseks sen, min saba uskojad — tozioiktusen.

8Uskond käski Avraamale kulištada Jumalan kucundan da lähtta sihe maha, kudamban Jumal oli toivotanu antta hänele jäl'gestuseks. Hän läksi matkha, tedmata kuna mäneb.9Sikš ku hän uskoi, hän eläškanzi pagenikan siš mas, kudamb oli hänele toivotadud, i eli sigä kangazpertižiš Isakanke i Jakovanke — heile-ki se oli toivotadud.10Avraam varasti sidä lidnad, kudambal om alanduz i kudamban arhitektoran da tegijan om iče Jumal.11Hänen ak Sarra mugažo uskondan vägel sai lapsen, hot' [oli plodutoi] dai hänen sündutandigä-ki oli jo jäl'gil, no hän uskoi toivotusen andajale.12Sikš ühtespäi, kudamb oli jo plodutomas igäs, om sündnu muga äi rahvast, mi om tähthid taivhas i letet meren randal.

13Hö kaik koliba uskondanke. Sidä, midä heile oli toivotadud, hö ei sanugoi; hö oliba vaiše edahanpäi nähnuded sen da olnuded hüviš meliš i sanunuded ičtaze verhikš da tulnuzikš necile male.14Ked muga sanuba, hö necil ozutaba, miše eciba kodimad.15Ku heiden meliš kaiken aigan olnuiži se ma, kudambaspäi hö läksiba, hö voinuižiba pörtas sinna.16Ka ei, hö varastaba parembad sijad, taivhališt, sikš Jumalale ei ole huiged kuctas heiden Jumalaks. Hän jo lidnan-ki heiden täht om vaumištanu.

17Uskondan täht Avraam toi Isakan žertvaks, konz händast kodvdihe. Hän oli vaumiž panda altarile žertvaks ičeze üksjaižen poigan, hot' oli sanu toivotused,18i hot' hänele oli sanutud: «Isakan kal't tuleba sinun lapsed.»19Hän lugi, miše Jumal mahtab eläbzoitta eskai kollijoišpäi, sikš sai-ki poigan tagaze kuti eläbzumižen znamaks.

20Uskondan täht i pidäden meles tulijad aigad, Isak blahoslovi ičeze poigad — Jakovan da Isavan.21Uskondan täht Jakov koldes blahoslovi Josifan molembid poigid i loiči tugetes palikoho.22Uskondan täht Josif surmad vaste pagiži sidä, miše Izrail'an rahvaz lähteb Egiptaspäi, da nevoi, midä tehta möhemba hänen luile.

23Uskond käski Moisejan kazvatajile koume kud peitelda poigad, sikš ku hö nägiba, mitte lujas čoma laps' om, eskai ei varaidanugoi faraonan käsköd.24Moisei uskoi, i sikš kazdes aigvoččeks ei tahtoind, miše händast sanutihe faraonan tütren poigaks.25Hän paremba tahtoi tirpta mokid ühtes Jumalan rahvahanke, mi sada grähkäs lühüdaigaižid ihastusid.26Hän lugi, miše huiktuz', kudambad hän tirpab Hristosan täht, om kal'hemb, mi kaik Egiptan bohatuz', sikš ku nägi tulijan paukan.27Uskondan täht Moisei läksi Egiptaspäi kunigahan vihad varaidmata. Hän kuti nägi Nägumatoman, i sikš oli vahv.28Uskondan täht edel lähtendad Moisei tegi Izrail'an rahvahale Äipäivän i käski heile voidelta uksenpeled verel, miše angel, kudamb tuliži rikmaha egiptalaižiden ezipoigid, ei koskiži izrail'aižiden lapsid.29Uskondan vägel izrail'aižed astuiba päliči Rusktas meres kuti kuivad madme, no konz egiptalaižed tahtoiba tehta sidä-žo, ka hö upsiba.

30Uskondan vägel mureniba Jerihonan seinäd, konz ümbri niiš oli kävutud seičeme päiväd.31I ku vedeluznaine Raav uskoi, hän hüvin vastsi tedustajid i [sattes heid tošt tedme] ei kolend ühtes uskmatomidenke.

32Midä völ sihe ližadaižin? Minai ei täuduiži aigad, ku starinoičižin Gedeonas, Varakas, Samsonas, Jeffajas, Samuilas i [toižiš] sanankandajiš.33Uskondan vägel hö vägestiba valdkundad, pidiba oiktust da saiba toivotadud, saupsiba levoiden kidad,34sambutiba lämoin da peitlihe suriden veičiden teraspäi. Hö oliba vägetomad, no tegihe vägevikš, oliba vahvad toras, küksliba vihanikoiden torakogod.35Naižed saiba ičeze kolnuzid läheližid tagaze eläbikš. Erasid mokitihe surmhasai, no hö ei otnugoi taritud päzundad, miše voižiba päzuda parembaha eläbzumižehe.36Erased saiba nagrandusid da rozgid, völ čapid da türmid.37Erasihe taceltihe kivil surmhasai, erasid pilitihe kahthe, a erasid čaptihe surel veičel. Hö käveliba lambhan da kozan nahkoiš, tirpoiba mairišt, heid ahtištadihe da mokitihe.38Nece mir ei olend sen arvokaz, miše hö eläižiba siš, i sikš heile pidi kävuda mägil da rahvahatomas mas, eläda kal'l'ondusiš da makopiš.

39Kaikiš neniš mehiš om sanutud vaiše hüväd heiden uskondan täht, no sidä, mi om toivotadud, hö ei sanugoi.40Jumal oli meiden täht vaumištanu völ parembad, no sidä parembad mö voim sada vaiše kaik ühtes.


предыдущая глава Глава 11 следующая глава