Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

KIRJEINE EVREJALAIŽILE

Глава 10

1Käskišt om vaiše kuti tulijan paremban elon kuvahaine, a ei ole iče azjoiden jüvä. Sikš käskišt nikut ei voi jogavoččil ühtejiččil žertvoil tehta kaikiš polišpäi hüvikš nenid, kudambad astuba Jumalan edehe.2A muite nece žertvan tomine altarile oliži loptud, sikš ku kaik žertvoiden tojad oližiba jo kerdan i igäks puhtastanus, i hö ei rižaiži nimiččid grähkid henges.3No žertvad vastkarin johtutaba grähkiš joga voden,4sikš ku kozliden da härgiden verel ei voi pästta mehen grähkid.

5Sikš Hristos sanub mirhu tuldes:
— Žertvoid da lahjoid sinä ed tahtoind,
no sinä tegid minei hibjan.
6Poltandžertvad da grähkiš todud žertvad
sinei ei olnugoi mel'he.
7Siloi minä sanuin: kacu, minä tulen
täutmaha sinun tahtod, Jumal,
muga kut om kirjutadud turuškkirjaha minun polhe.
8Ezmäi Hristos sanui: «Žertvoid da lahjoid, poltandžertvoid da grähkiš todud žertvoid sinä ed tahtoind, ned ei olnugoi sinei mel'he», hot' käskišt märičeb-ki nenid žertvoid toda.9No sid' hän sanub: «Kacu, minä tulen täutmaha sinun tahtod, Jumal.» Ka hän heitäb nene käsköd i paneb niiden sijale Jumalan tahton.10Necen tahton mödhe meid om puhtastadud grähkišpäi kerdaližel žertval, konz Iisus Hristos andoi žertvaks ičeze hibjan.

11Jogahine pap seižub kaikuččen päivän vedämas službad da tob kaikuččen kerdan ned-žo žertvad, kudambad nikonz ei voigoi pästta grähkid.12Hristos vastkarin om tonu ühten üksjaižen žertvan, ičeze hengen, i ištnus igäks Jumalan oiktale kädele.13I sid' hän varastab, kuni hänen vihanikad pandas hänen jaugoiden alle.14Hän ühtel žertval igäks tegi kaikiš polišpäi hüvikš nenid, keda puhtastadas grähkišpäi.

15Necen polhe meile todištab Pühä Heng-ki. Ezmäi muga:16
— Necen kožmusen minä tegen heidenke
neniden päividen jäl'ghe, sanub Ižand:
minä panen ičein käsköd heiden südäimihe,
kirjutan ned heiden melihe.
17Sid' völ sanub:
— Heiden grähkid da pahoid azjoid
en muštaškande enambad.
18A kus grähkäd om pästtud, sigä niiš ei pida enamb toda žertvoid.

Kävugat uskondkundan suimihe

19Velled, mö voim rohktas mända Kaikišpühembaižhe, sikš ku Iisus Hristos om tonu žertvaks ičeze veren20i avaidanu sil meile uden, eloho vedäjan ten, kudamb mäneb keskuudimen kal't — hänen hibjan kal't.21Meil om sur' ülembaine pap, kudambale om anttud käzihe kaik Jumalan pühäkodi.22Ka astkam Jumalan edehe mugomin, miše oliži südäin puhtaz da uskond — täuz'. Ved' meiden südäimed om čorsktud puhthikš kaikes mugoižes, mi väritab meid Jumalan edes, i meiden hibjad om pestud puhthal vedel.23Mö sanum: Mö nadeimoiš Jumalaha. Ka püžugam likahtamata neciš nadejas, sikš ku toivotusen andajale voib uskta.24Pidägam hol't toine toižes, rohkenzoitkam toine tošt armastushe da hüvihe töihe.25Meile ei pida tacta uskondkundan ühthižid suimid, mihe erased oma hargnenuded, a pidaiži tomotada toine tošt sidä enamba, midä lähemba nägub Ižandan päivän tulend.

26Hot' olem opendanus tundmaha tot i üks'kaik ičemoi tahtol tegem grähkid, ka enamb ei ole nimittušt žertvad, kudamb pästaiži meiden grähkäd.27Ei ole nimidä, vaiše sudan opak varastuz da ažlak lämoi, kudamb om vaumiž sömha Jumalan vastustajid.

28Ku ken-ni tacib Moisejan käskišton, händast žalleičemata suditas surmale, sihe pidab vaiše kahten—koumen todištajan sana.29Ka meletagat iče, mitte kova openduz pidab antta sille, ken polgeb Jumalan Poigad, ei luge pühäks kožmusen vert, kudambal om iče puhtastadud, da huigenzoitab armoiden Henged!30A mö-se tundem händast, ken sanub:
— Minun om namestuz,
minä maksan, sanub Ižand,
vai möst:
— Ižand sudiškandeb ičeze rahvast.
31Om opak putta eläban Jumalan käzihe!

32Muštelkat teiden männuzid päivid, konz tö olit vaiše päivänvauktale päzunuded. Tö tirpoit siloi äi mokid da gor'ad,33konz teid se nagretihe, se ahtištadihe, vai olit neniden rindal, kudambad oliba mugoižiš-žo mokiš.34Tö žalleičit čapiš olijoid, tö hüväl melel vastsit sidä-ki, konz tuldihe da ottihe teiden kodielo; tö tezit, miše taivhas teil om parahim bohatuz', kudamb ei kado.

35Ka algat tackoi rohktust, siš rohktuses tö sat suren paukan.36Teile pidab tirpta, miše täutta Jumalan taht da sada se, mi om toivotadud.37Ved' Pühiš Kirjutusiš om sanutud:
— Pidab völ kodvaine varastada, vaiše kodvaine,
i tuleb se, kenele om märitud tulda,
hän ei vitkota.
38Tozioiged eläb uskondal,
a ku hän käraudase,
minei se ei ole mel'he.
39Mö em olgoi ned, ked käraudasoiš sel'gin i kadoba, a mö olem ned, ked uskoba i sil päzutaba ičeze hengen.


предыдущая глава Глава 10 следующая глава