Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

KIRJEINE EVREJALAIŽILE

Глава 6

1Sikš jätkam Hristosan opendusen ezmäižid haškusid da kazgam täuz'igäižikš. Em voigoi möst tehta alandust i opeta mugoižid azjoid, kut käraudamine tühjiš azjoišpäi da uskond Jumalaha,2openduz valatusiden i puhtastusiden veroiš, käziden panemižes kenen-se pän päle, kollijoišpäi eläbzumižes i igähižes sudas.3Mö em seižutagoiš nenihe azjoihe, a mänem edehepäi, ku andab Jumal.4Ved' ei voi abutada nenile, ked kerdan jo oma päzunuded päivänvauktaha, mujanuded taivhan lahjad i sanuded ühtes toižidenke Pühän Hengen,5kodvnuded, mi om Jumalan hüvä sana i tundištanuded tulijan mirun vägid,6no erigandenuded uskondaspäi. Heid ei voi tošt kerdad kärauta grähkišpäi — heid, ked nügüd' iče jo nagloičeba ristha Jumalan Poigad i nagraba händast!7Ma, kudamb imeb vihmoid, miččed paksus kastaba sidä, da kazvatab villäd man ižandoile, se ma sab blahoslovindan Jumalaspäi.8No ku se kazvatab rujoheinid da ogahid, ka mugoine ma ei maksa nimidä, sen päle tuleb Jumalan viha, i lopuks se polttas.

9I hot' pagižem muga, armhad, üks'kaik mö lujas uskom, miše tö olet kuti se hüvä ma, i teid varastab päzutand.10Ved' Jumal om oigedmeline, hän ei unohta teiden azjoid, ei unohta armastust, kudambad tö olet ozutanuded hänen nimele, ku olet abutanuded hänen uskojile da völ-ki abutat heile.11Vaiše lujas tahtoižim, miše jogahine teišpäi ozutaiži mugošt naprindad lophusai, kuni kaik teiden nadejad todenzuba.12Algat olgoi laškad, a kackat nenihe, ked oma usknuded i tirpten varastanuded i sikš saba jäl'gestuseks sen, min Jumal om toivotanu.

Jumalan toivotuz om vahv

13Anttes Avraamale toivotusen, Jumal vahvištoiti sidä ičeze nimel, ku ei olend nikeda surembad, kenen nimel voiži sidä vahvištoitta.14Hän sanui: «Todeks sanun, minä blahosloviden blahoslovin sindai da ližadan sinun sugud.»15I pit'kha tirpten Avraam sai sen, mi hänele oli toivotadud.

16Mehed vahvištoitaba ičeze sanan kenen-ni suremban mehen kal't i sil lopiba miččen taht ridazjan.17Sikš Jumal-ki, miše vahvištoitta ičeze toivotusen, andoi vahvan sanan. Muga hän tahtoi völ vahvemba ozutada toivotusen jäl'gestajile, miše hän ei vajehta ičeze mel't.18Jumal ei voi kelastada. Sikš kaks' nene azjad — Jumalan toivotuz da vahv sana — oma vajehtamatomad. Nenil azjoil hän tahtoib antta enamba rohktust meile, ked tulim ecmaha abud hänen suugiden al i zavodim nadeidas sihe, mi om meiden edes.19Nece nadei om meiden elos kuti jakkar', luja i vahv. Se mäneb läbi keskuudimes pühäkodin Kaikišpühembaižhe.20Sinna mäni edel meid Iisus, kudamb oli igäks tehnus ülembaižeks papikš, mugoižeks kut Melhisedek.


предыдущая глава Глава 6 следующая глава