Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

KIRJEINE EVREJALAIŽILE

Глава 4

1Jumalan toivotuz päzuda hänen lebutahoze om völ väges. Sikš pidab kaitas, miše niken teišpäi ei jäiži kesk ted.2Ved' mö-ki olem kulnuded hüvän vestin lebun polhe, kut meiden amuine rahvaz. No nece kuldud sana ei tond heile nimittušt ližad: ved' se ei suland kulijoiden uskondaha.3A mö, ked uskoškanzim, päzum lebutahoze. Ved' Jumal om sanunu:
— Sikš minä vihas andoin vahvan sanan:
«Hö nikonz ei päzugoi minun lebutahoze»,
hot' kaik hänen radod oli tehtud lophusai jo mirun augotišen aigan.4Pühiden Kirjutusiden miččes-se sijas om muga sanutud seičemenden päivän polhe: «Seičemendel päiväl Jumal lebaižihe kaikiš ičeze radoišpäi.»5A siš ülembaižes sijas om sanutud: «Hö nikonz ei päzugoi minun lebutahoze.»

6Ka nece om tozi, miše erased päzuba sinna, a toižed, kenele hüvä vest' sanutihe ezmäižile, ei päzugoi sinna heiden kundlematomuden tagut.7Sikš Jumal om pannu uden päzutandpäivän, «tämbeižen päivän». Ved' om hän äjad möhemba Davidan sul sanunu edel johtutatud sanad:
— Tämbei, ku tö kulet hänen änen,
algat kovitagoi ičetoi südäimid.
8I ku Jošua oliži venu rahvahan lebun maha, ka Jumal ei pagižiži toižes, möhemba tulijas päiväs.9Sikš Jumalan rahvahal lebupäivän praznik om völ edes.10Se, ken päzub lebun maha, voib lebaitas ičeze radoišpäi, kut lebaižihe Jumal, konz oli lopnu ičeze töd.11Ka pangat kaik vägi, miše päzuda sihe lebuhu. Algha niken langekoi tehtes muga, kut tegiba nene kundlematomad.

12Jumalan sana om eläb i vägekaz. Se om teravamb mi mitte taht kaks'teraine sur' veič: se puskeb süväs, erigoitab melen i hengen, nivelehed i luiden aivod, se sudib südäimen tahtod i meled.13I Jumalaspäi, mirun tegijaspäi, ei ole nimidä peitos. Hänele kaik om pal'l'az i avoin, i meile nügüd' pidab antta vastuz hänen edes.

Iisus om sur' ülembaine pap

14Ku meil om sur' ülembaine pap, kudamb om männu taivhiš läbi, Iisus, Jumalan Poig, ka sid' pidägamoiš siš uskondas, kudamb meil om.15Ka meil om mugoine ülembaine pap, kudamb lujas hüvin el'gendab meiden välläd poled, ved' händast kodvdihe erazvuiččil maneroil, kut meid kodvdas; no hän ei lanktend grähkähä.16Ka astkam rohktemba armoiden valdištmen edehe, miše saižim armahtust i löudaižim armoid, konz meile tarbiž abud.


предыдущая глава Глава 4 следующая глава