Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

KIRJEINE EVREJALAIŽILE

Глава 2

Angeloiden sana da Ižandan sana

1Sikš meile pidab vahvas pidädas siš, midä olem kulnuded, miše meid ei veiži tulleil.2Ved' se-ki sana, kudamb todihe angeloiden kal't, oli vahv i kaikutte värhuz' i kundlematomuz sai paukan sen mödhe, mitte se oli.3Ka kutak mö voižim pageta, ku em pidägoi arvos sidä sur't päzutandad, kudamban polhe iče Ižand ezmäižen saneli? Ned, ked kuliba hänen sanelendan, oma sel'ktas ozutanuded meile, miše se om tozi.4A iče Jumal vahvištoiti heiden todištusen: hän andoi heile tehta tundmuztegoid i čudoid, kaikenlaižid surid tegoid, i jagoi Pühän Hengen lahjoid ičeze tahton mödhe.

Päzutandan pämez'

5Ved' ei angeloile Jumal ole andnu valdha tulijad mirud, kudamban polhe pagižem.6Necen polhe miččes-se sijas ken-se sanui:
— Mi om mez',
miše sinä muštad händast?
Mi om mehen laps',
miše sinä pidäd hol't hänes?
7Vaiše pordoižeks sinä panid
händast alemba angeloid,
no sid' andoid hänele vencaks
hoštotesen da korktan arvon,
panid händast ižandaks
ičeiž käziden tegoiden päle,
8i panid kaiken hänen jaugoiden alle.
Konz Jumal pani kaiken mehen valdan alle, ka ei jätand nimidä panmata. No mö nügüd' völ em nähkoi, miše kaik oliži pandud mehen valdan alle.9Sen sijas mö nägem Iisusan, kudamb pordoižeks oli pandud alemba angeloid, miše sen jäl'ghe hän Jumalan armoiden täht oliži kolnu kaikiden tagut. Nügüd' nenid surmaližid tuskid tirpnudele Iisusale om pandud taivhaližen hoštotesen da korktan arvon venc.

10Jumal, kudamb om tehnu kaiken i kudamban täht kaik om, tahtoi toda äi lapsid korktaha arvoho. Sikš pidi-ki olda, miše hän vei Iisusan, heiden päzutandan pämehen, mokiden kal't sille sijale, kudambale tarbiž.11Puhtastajal da puhtastadud mehil, om heil kaikil üks' Tat, sikš Puhtastai ei huiktelde kucta heid ičeze vellikš:12
— Minä sanelen sinun nimed minun vellile,
pajatan sinei ülenzoituzpajoid uskondkundan keskes.
13Völ hän sanub:
— Minä väzumata andamoi Jumalale,
da völ:
— Sid' olem minä da lapsed,
kudambid Jumal minei andoi.
14I ku nene lapsed oma mehed, lihaspäi da verespäi tehtud, ka sid' Iisus-ki heiden kartte tegihe meheks, miše ičeze surman kal't otta vald surman ižandal, lemboil,15da pästta valdale kaikid, ked kaiken igän oliba elänuded kuti orjad, sikš ku varaižiba surmad.

16Ka, hän tozi-ki tuleb abuhu ei angeloile, a Avraaman rodule.17Sikš hänele pidi tehtas kaikes velliden karččikš, miše olda Jumalan edes armoližen da uskoližen ülembaižen papin i sada rahvahale päzutandan grähkišpäi.18Ku hän iče om männu mokiš da manitusiš läbi, ka hän voib abutada toižile, keda maniteldas.


предыдущая глава Глава 2 следующая глава