Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

KIRJEINE FILIMONALE

Глава 1

1Minä, Pavel, kudamb olen türmas uskondan täht Iisusaha Hristosaha, i Timofei-vel'l' oigendam tervhutesid meiden armhale radvellele Filimonale2i mugažo armhale [sizarele] Apfiale i meiden torasebranikale Arhippale i uskondkundale, kudamb keradase sinun pert'he.3Armoid da mirud teile Jumalaspäi, meiden Tataspäi, da Ižandas Iisusas Hristosaspäi!

Filimonan uskond da armastuz

4Minä kaiken kitän minun Jumalad, konz johtutan sindai minun loičendoiš.5Ved' minä paksus kulen sinun uskondas Ižandaha Iisusaha da sinun armastuses kaikihe jumalanuskojihe.6Minä loičen, miše uskond, kudamb ühtenzoitab sindai i meid, abutaiži sinei el'geta kaiken hüvän, midä teil om, ku elät Hristosas Iisusas.7Sinun armastuz, vellüdem, om lujas ihastoitnu mindai da andnu minei rohktust, sikš ku sinä oled ihastoitnu jumalanuskojiden südäimid.

Pavel pakičeb armoid Onisimale

8Hot' minai om Hristosal anttud vald käskta sinei rata, midä pidaiži,9no ku minä armastan sindai, ka minä paremba pakičen. Nece minä, Pavel, vanh mez' jo da ližaks völ türmas oldes Iisusaha Hristosaha uskondan täht,10pakičen sindai Onisiman polhe, kudamb tägä türmas tegihe minei kuti poig.11Voib olda, ende hän ei tond sinei nimittušt ližad, a nügüd' hän om lujas tarbhaine sinei i minei, i minä pördutan händast;12a sinä vastta händast, kut minun südänt.13Minä tahtoižin pidäda händast tägä, miše hän abutaiži minei sinun sijas, ku olen hüvän vestin täht türmas.14No en tahtoi tehta nimidä sinun valdata, miše sinun hüvüz' ei oliži kuti väges tehtud, a oliži sinun tahton mödhe.15Voib olda, hän sikš oli-ki eriži sinuspäi, miše nügüd' ühtenzoittas sinuhu igäks,16no ei vaiše orjaks, a kal'hembaks, mi orj, armhaks uskondvelleks. Lujas armaz hän om minei, no völ armhemb hän om sinei — kut mez' i kut uskondvel'l'.17I ku sinä luged, miše mö sinunke tegem üht azjad, ka vastta händast muga, kut vasttaižid mindai.18No ku hän om sinei tehnu midä-se hondod, vai om velgas sinei, pane se kaik minun päle.19Minä, Pavel, ičein kädel kirjutan: minä maksan sen. Minä en tahtoi johtutada sidä, miše sinä-ki oled minei velgas. I nece velg om — sinä iče!20Vellüdem, ku sinä tegižid necen hüvän azjan Ižandan täht, ka tüništoitaižid minun südänt!21Minä kirjutan sinei, sikš ku uskon: sinä kundled mindai. Minä tedan, miše sinä teged eskai enamban-ki, mi minä pakičen.22Völ-ki üks' azj — löuda minei pert'. Minä nadeimoi, miše teiden loičendoiden abul tö sat mindai ičezennoks.

Lopsanad

23Sinei oigendaba tervhensanoid Epafras, kudamb mugažo kut minä-ki om ottud türmha Hristosan Iisusan tagut,24da minun radvelled Mark, Aristarh, Dimas i Luka.25Olgha meiden Ižandan Iisusan Hristosan armod teiden hengenke. Amin'.


предыдущая глава Глава 1 следующая глава