Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

EZMÄINE KIRJEINE FESSALONIKALAIŽILE

Глава 5

Olgat vaumhed

1Konz nece aig vai päiv tuleb, teile ei tarbiž kirjutada, velled,2sikš ku tö tedat iče ani hüvin, miše Ižandan päiv tuleb tedmata, kuti vargaz öl.3Konz rahvaz sanub: «Kaik om hüvin, ei pida varaita nimidä», siloi-se heid ühtnägoi sabutab ozatomuz', kut sündutandkibu tabadab kohtukahan akan, i hö ei ehtkoi pästta pagod.4No tö, velled, et elägoi pimedas, i se päiv ei voi tabata teid kuti vargaz.5Tö kaik olet vauktan päivän lapsed. Mö em olgoi pimedan ön lapsed.6Sid' ei sa meile magata, kut magadaba toižed, a pidab olda jaugoil da sel'ktal päl.7Ned, ked magadaba, magadaba öl, ked humaloičeba, oma humalas öl.8No meile, päivän lapsile, pidab olda sel'ktal päl: meile pidab sätas uskondan da armastusen sobihe, a pähä otta šlemaks päzutandan nadei.9Jumal ei ole pannu meid hänespäi vihad samha, a pani samha päzutandan meiden Ižandan Iisusan Hristosan kal't.10Hristos om kolnu meiden täht, miše mö voižim eläda ühtes hänenke, olem mö hänen tulendpäivän hot' hengiš, hot' surman unes.11Ka vahvištagat i tehkat rohktembikš toine tošt, muga ved' tö olet tehnuded-ki.

Nevondad da lopsanad

12Pakičem teid, velled, pidäda arvos nenid, kudambad äjan radaba teiden keskes, oma teiden vanhembad Ižandan nimes da andaba teile nevondoid.13Ozutagat heile sur't armastust i pidägat heid sures arvos heiden radon tagut. Elägat kožmuses ičekesken.14Mö pakičem teid, velled: ozutagat oiged te kundlematomile, ližakat varaidajile rohktust, abutagat vähävägižile da olgat tirpajad kaikidenke.15Kackat, miše niken ei maksaiži pahal pahas rados. Olgat kaiken hüväd toine toižele i kaikile.16Olgat kaiken ihastusiš.17Loičkat väzumata.18Kitkat kaikes. Necidä Jumal tahtoib teišpäi, ked olet Hristosan Iisusan lapsed.19Algat sambutagoi Henged,20algat vähenzoitkoi Jumalan sanankandajiden vestid.21Kackat hüvin kaik nene vestid i otkat se, mi om hüvä.22Olgat eriži kaikes pahaspäi.23Iče kožmusen Jumal tehkaha teid pühikš kaikes, kaičegha kaiked mest, teiden henged da hibjad, miše oližit vigatomad meiden Ižandan Iisusan Hristosan tuldes.24Hänele, ken teid kucub, voib uskta, i hän pidäb ičeze toivotusen.25Velled, loičkat meiš.26Tervehtagat kaikid vellid pühäl tervehtusel.27Ižandan nimes käsken teile: lugekat nece kirjeine kaikile pühile vellile.28Olgha teidenke meiden Ižandan Iisusan Hristosan armod! Amin'.


предыдущая глава Глава 5 следующая глава