Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

KIRJEINE EFESALAIŽILE

Глава 4

Hristosan uskojiden ühtmuz

1Minä, kudamb olen Ižandan täht türmas, tomotan teid elämaha muga, kut pidab eläda Jumalan kuctud mehile.2Olgat toine toižele kaikes kundlijaižed da laskvad, püžugat tirpandas da armastuses.3Pangat kaik väged sihe, miše kaita Hengen anttud ühtmust kožmusel, kudamb sidob teid ühthe.4Om vaiše üks' hibj i üks' Heng, muga kut üks' om se nadei, mihe teid om kuctud.5
Om vaiše üks' Ižand, üks' uskond, üks' valatuz!
6Üks' om Jumal, kaikiden Tat!
Hän om kaikiden päl, radab kaikes i om meiš kaikiš.
7No kaikuččele meišpäi om anttud armoid sen mödhe, kut Hristos om tahtoinu antta.8Ved' om sanutud:
— Hän libui ülähäks,
oti ičezenke türmas olijoid,
andoi lahjoid mehile.
9Ei-ik nece «Hän libui» znamoiče sidä, miše hän ezmäi oli lasknus alahaks, eskai man alembaižihe sijoihe?10I ken laskihe alahaks, om se-žo üks', ken libui ülähäks, kaikid taivhid korktemba, da täuti kaiken.11Hän andoi uskondkundale kut apostoloid, muga Jumalan sanankandajid i hüvän vestin sanelijoid, kut paimnid, muga opendajid-ki,12miše tehta jumalanuskojid vaumhikš služindradon täht, Hristosan hibjan sauvondan täht,13kuni mö kaik ühtnem sihe-žo uskondaha i Jumalan Poigan tundemižehe. I muga mö kazvam i tegemoiš täuz'igäižikš, ani Hristosan karččikš.14I sid' mö em olgoi jo pened lapsed, kudambid heilutab čurha da toižhe erazvuiččil opendusil da kudambid vällišpäd da manitajad mehed vedeleba ičeze tahton mödhe.15Oldes toden da armastusen henges, mö kazvaškandem i tegemoiš kaikes mugoižikš kut Hristos, kudamb om kaiken pä.16Hän ühtenzoitab kaiken hibjan i pidäškandeb sidä kogos kaikiden nivelehiden abul, a konz kaikutte hibjan pala tegeškandeb ičeze töd, sid' hibj kazvaškandeb i vahveneškandeb armastuses.

Uz' elo Hristosas

17Sikš minä pakiten pakičen teid, Ižandan täht algat enamba elägoi muga, kut eläba Jumalad tundmatomad rahvahad! Heiden meled oma tühjad,18heiden el'genduz om pimenzunu, i se elo, miččen Jumal andab, om heile veraz, sikš ku hö oma tedmatomad, a heiden südäimed — kovad.19Hö huiktelemata andasoiš kebnaha eloho i paganoihe himoihe, vajuba grähkähä da ei külläštugoi.20Teile ei muga opetud Hristosad,21om ved' teile sanutud hänen polhe, om opetud se tozi, mitte Iisusas om.22Sen opendusen mödhe teile pidab tacta polhe enččed elonverod i teiden vanh «minä», mittušt manitajad himod traviba.23Teile pidab udištuda melel i hengel,24sobdas udhe meheze, kudamb om tehtud Jumalan tahton mödhe i oigetud elämaha pühäd elod oiktuses i todes.

25Ka tackat polhe kelastuz, pagiškat toine toižele vaiše tot, ved' mö olem sen-žo ühten hibjan palad.26I ku tö verdut-ki, ka algat tehkoi grähkäd. Kožugatoiš edel päiväižen laskendad,27algat antkoi sijad lemboile.28Ken vargasti, algha vargastagoi edeleze, a tartkaha radho, tehkaha ičeze käzil midä-ni tarbhašt i jagakaha radon satusid toižiden keskes, ken om mairhes.29Nimitte paha sana algha lähtkoi teiden suspäi, a pagiškat se, mi om hüvä, mi abutab uskondas i mi tob kulijoile hüväd mel't.30Algat togoi pahad mel't Jumalan Pühäle Hengele, kudamb om anttud teile pečatikš sen päivän täht, konz Jumal päzutab meid valdale.31Tackat polhe kaik kurktuz, käreganduz, viha, kidad, lajindsanad i pahuz'.32Olgat toine toižele hüväd, žalleičijad da pästkat toine toižen abidod, muga kut Jumal om pästnu abidoid Hristosan täht.


предыдущая глава Глава 4 следующая глава