Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

KIRJEINE GALATALAIŽILE

Глава 4

1Sanun siš: kuni tatal toivotadud jäl'gestusen sai om laps'igäs, hänel ei ole nimittušt erod orjaspäi, hot' nece jäl'gestuz om-ki hänen.2Händast i hänen kodielod kacuba toižed sihe aighasai, mitte tatal om märitud.3Muga mö-ki: kuni olim laps'igäs, olim necen mirun vägiden valdas.4No tuli se märitud aig i Jumal oigenzi tänna ičeze [üksjaižen] Poigan. Hän sündui naižespäi i tuli käskišton valdha5päzutamha käskišton valdas olijoid, miše mö tegižimoiš täuz'valdaližikš lapsikš.6I ku tö olet lapsed, Jumal om oigendanu teiden südäimihe ičeze Poigan Hengen, kudamb kidastab: «Avva, Tatam!»7Sid' sinä ed ole jo orj, a laps'. I ku sinä oled laps', ka oled Jumalal toivotadud jäl'gestusen sai Iisusan Hristosan kal't.

Pavlan holed galatalaižiš

8Konz tö et tundnugoi völ Jumalad, tö kumarzitoiš jumaloile, kudambad ei olgoi todesižed jumalad.9A nügüd' tö tundet Jumalad, no om völ paremba, ku Jumal tundeb teid. Ka mikš tö möst käraudatoiš neniden välliden da znamatomiden vägiden polhe? Tahtoit-ik möst tehtas heiden orjikš?10Tö pidät tarkas sil'miš miččid-ni märitud päivid, kuid, praznikpäivid i vozid.11Ka varaidan, en-ik ole tehnu radoid tühjan teiden täht.

12Pakičen teid, velled: tehkatoiš mugoižikš, mitte minä olen, sikš ku minä-ki olen tehnus mugoižeks, kut tö. Tö et tehnugoi minei nimiččid abidoid.13Tö tedat: ezmäižen kerdan minä sanelin teile hüvän vestin, konz läžuškanzin.14I hot' minun läžund pakiči teišpäi tirpandad, ka tö et nagrnugoi mindai, et hondostanugoi, a vastsit mindai, kut Jumalan angelad, kut Hristosad Iisusad.15Kus teiden hüvä mel' nügüd' om? Todištan teiden polhe, miše tö olit vaumhed ratkaita sil'mäd-ki da antta minei, ku sidä oliži voinu tehta.16Ka jose minä olen tehnus teile vihanikaks sanudes tot?17Minä tedan, miše ned hüvän vestin värištajad tahtoiba käta teid ičeze polhe, no sišpäi ei tule teile nimittušt hüvüt. Hö tahtoiba erigoitta teid meišpäi, miše tö pöruižit ümbri heiš.18Nece pörund om hüvä hüväs azjas, i hüviden azjoiden tegemine om kaiken hüvä, a ei vaiše siloi, konz minä olen teidenno.19Minun lapsuded, teiden tagut minä möst tirpan mugoižid mokid, kut mam sündutades last. Muga linneb sihe aighasai, kuni teiš näguškandeb Hristos.20Voi kut tahtoižin nügüd' olda teiden keskes! Siloi minä tedaižin, kut pagišta teidenke. A muga en voi mel't-ki märale antta.

Agar' i Sarra

21Sanugat minei tö, ked tahtoit eläda käskišton valdan al: et-ik kulgoi, midä käskišt sanub?22Pühiš Kirjutusiš om sanutud: Avraamal oli kaks' poigad. Toižen sünduti orjnaine, toižen — valdakaz naine, Avraaman ak.23Orjnaižen poig sündui muga, kut kaik toižed-ki; valdakahan akan poig sündui Jumalan toivotusen mödhe.24Siš om peitznamoičend: nene naižed znamoičeba kaht kožmust. Üks' kožmusišpäi om Sinainmägel tehtud kožmuz, se om Agar', kudamb sündutab lapsid orjikš.25Agar' znamoičeb Sinainmäged Aravias, i se om nügüdläine Jerusalim, kudamb ičeze lapsidenke eläb orjan.26A taivhaline Jerusalim om valdakaz, i se om meiden kaikiden mam.27Ved' Pühiš Kirjutusiš om kirjutadud:
— Ole ihastusiš, sinä plodutoi,
kudamb nikonz ed ole sündutanu!
Ole ihastusiš da ilos sinä,
kudamb nikonz ed ole tednu
sündutandmokid!
Sikš ku mužikal tactud akal om enamb lapsid,
mi mehel olijal.

28Velled, mö olem, kut Isak-ki, toivotusen lapsed.29No kut siloi toižiden kartte sündnu poig küksli poigad, kudamb sündui Hengen vägel, ka muga om nügüd'-ki.

30No midä sanuba Pühäd Kirjutused? Ned sanuba: «Kükse orjnaine i hänen poig, sikš ku orjnaižen poig ei voi sada tatan jäl'gestust ühtes valdakahan akan poiganke.»

31Velled, ka mö ved' em olgoi orjnaižen lapsed, a olem valdakahan naižen lapsed.


предыдущая глава Глава 4 следующая глава