Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

KIRJEINE GALATALAIŽILE

Глава 2

Toižed apostolad hüvin vasttaba Pavlad

1Nellästoštkümnes vodes päliči minä mänin udheze Jerusalimha Varnavanke da otin kerdale völ Titan.2Mänin sinna sikš, ku Jumal käski minei muga nägudeses. Sel'genzoitin sigä, mitte om se hüvä vest', kudambad sanelen Jumalad tundmatomile rahvahile. No sel'genzoitin vaiše uskondkundan pämehile. Tegin muga, miše minun nügüdläine da edeline-ki rad ei oliži tehtud tühjaks.3No Titale-ki, kudamb oli minunke, hö ei käsknugoi väges tehta ümbrileiktust, hot' hän om grekalaine.4A siš pakičiba nened, kudambad oliba heitnus vaiše uskondvellikš. Hö ličihe meiden keskhe tedištamha, mitte om se vald, kudamban mö olem sanuded Hristosas Iisusaspäi. Hö tahtoiba tehta meid käskišton orjikš.5No mö em andnugoiš heile vaiše pordoižeks-ki, miše hüvän vestin tozi kaičižihe puhthan teile.

6No nene pämehed — i olgha ned minun täht hot' ked, ved' Jumal ei erigoita mehid — ka nene pämehed ei ližadanugoi minun paginaha nimidä.7A oli ani toižin! Hö nägištiba, miše minei oli anttud töks sanelda hüväd vestid Jumalad tundmatomiden rahvahiden keskes, kut Petrale-ki — evrejalaižiden keskes.8Hän, ken om andnu Petrale väged tehta apostolan radoid evrejalaižiden keskes, hän om andnu minei-ki väged rata sanelijan toižiden rahvahiden keskes.

9Konz Jakov, Kifa da Joan, kudambid lugetihe uskondkundiš tugipachikš, el'genziba, miččid armoid om ozutanu minei Jumal, hö andoiba minei dai Varnavale kät ühthižen radon znamaks: meile märitihe mända verhiden rahvahiden keskhe, a heile — evrejalaižiden keskhe.10Hö vaiše tahtoiba, miše mö muštaižim gollid, ka ved' minä olen tehnu-ki muga.

Pavel i Petr Antiohias

11Konz Petr tuli Antiohiaha, minä sid'-žo sanuin hänele hänen värhudes, sikš ku se nägui kaikile.12Ende hän söskeli päilongid ühtes Jumalad tundmatomiden mehidenke, no konz sinna tuliba Jakovan erased mehed, hän tageni neniš vellišpäi i oli eriži, sikš ku varaiži nenid, ked käskiba ümbrileikatas.13Petran vuitte zavodiba tehta toižed-ki evrejalaižed, i Varnava-ki ühtni heiden koiverdelusehe.14No konz minä nägištin, miše hö ei astnugoi hüvän vestin oiktad tedme, ka sanuin Petrale kaikiden aigan: «Ku sinä, evrejalaine, void eläda Jumalad tundmatomiden rahvahiden kartte, a ed evrejalaižiden kartte, ka mikš käsked Jumalad tundmatomile rahvahile väges eläda evrejalaižiden kartte?»

Vaiše uskond Hristosaha tegeb mehen tozioiktaks

15Mö olem evrejalaižed maman vacaspäi, a em olgoi, kut sanutas, «Jumalad tundmatomad grähkhižed».16No ku mö tedam, miše mez' ei tehte tozioiktaks eläden käskišton mödhe, a vaiše Iisusaha Hristosaha uskten, ka mö-ki zavodim uskta Hristosaha Iisusaha, miše tehtas tozioiktoikš hänehe uskten, a ei käskišton mödhe tehten. Nimitte mez' ei tehte tozioiktaks eläden käskišton mödhe.

17No ku meid-ki, ked tahtoim tehtas tozioiktoikš Hristosan kal't, sanutas grähkhižikš, ka ei-ik ole Hristos grähkän abunik? Ka ei!18Vasthapäi, ku zavodin udes libutada sidä, midä iče olen murendanu, minä ozutan ičtain käskišton murendajaks.19Käskišton kal't minä kolin käskišton täht, miše eläda Jumalan mödhe. Mindai nagloitihe ristha ühtes Hristosanke.20Sid' jo en elä minä, a Hristos eläb minus. Necen elon, kudamban elän völ neciš hibjas, minä elän uskten Jumalan Poigha, kudamb armasti mindai i andoi ičeze hengen minun täht.21Minä en tege tühjaks Jumalan armoid; ved' ku tozioiktust voib sada käskišton mödhe eläden, ka siloi Hristos om kolnu tühjan.


предыдущая глава Глава 2 следующая глава