Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

KIRJEINE GALATALAIŽILE

Глава 1

1Minä, apostol Pavel, ei mehiden valičendan tagut vai mehen pandud, a apostolaks pani mindai Iisus Hristos da Tat Jumal, kudamb eläbzoiti händast kollijoišpäi,2oigendan tervhensanoid uskondkundile Galatiaha. Tervhutesid oigendaba kaik velled-ki, ked oma minunke.3Armoid da mirud teile Jumalaspäi, meiden Tataspäi, da meiden Ižandas Iisusas Hristosaspäi,4kudamb andoi ičeze hengen meiden grähkiden tagut, miše päzutada meid nügüdläižes pahas miruspäi Jumalan, meiden Tatan, tahton mödhe.5Hänen om korged arv kaiken i igäks. Amin'.

Om vaiše üks' toden hüvä vest'

6Minä lujas čududelemoi, miše tö muga teravas käraudatoiš sel'gin Jumalaha, kudamb om kucnu teid Hristosan armoil, i kundlet tošt hüväd vestid.7No nimittušt tošt hüväd vestid ei ole-ki. Erased vaiše segoitaba teiden melid da tahtoiba värin sanelda hüväd vestid Hristosan polhe.8No hot' vaiše ken-ni — iče mö vai angel taivhaspäi — saneleb teile toinejittušt hüväd vestid, a ei sidä, kudambad mö olem sanelnuded teile, ka olgha hänele anafema.9Sanun völ kerdan, midä olen edel-ki sanunu: ku ken-ni saneleb teile toinejittušt hüväd vestid, a ei sidä, mittušt olet sanuded, olgha hänele anafema.

10Ka midä minä sid' ecin — rahvahan vai Jumalan kitändad? Vai rahvahale tahtoin olda mel'he? Ku minä völ nügüd'-ki tahtoižin olda mel'he rahvahale, ka minä en voiži olda Hristosan käskabunikan.

Hristos om pannu Pavlan apostolaks

11Velled, minä tahtoižin, miše tö tedaižit: hüvä vest', kudambad minä sanelen, ei ole lähtnu rahvahan melespäi.12Ved' minä en ole sanu sidä mehilpäi, i niken ei ole opendanu minei sidä, a olen sanu sen, ku Iisus Hristos om avaidanus minei.13Tö ved' kulit, kut minä elädes evrejalaižen uskondan mödhe lujas äjan küksin Jumalan uskondkundad da tahtoin panda sen mantazale.14Elädes necen uskondan mödhe minä sirdimoi edemba, mi toižed minun ühtenigäižed, i kaikel südäimel olin ezitatoiden uskondveroiden polel.15No Jumal, kudamb jo maman kohtuspäi valiči i kucui mindai ičeze armoiš,16kacui hüväks avaita minei ičeze Poigan, miše minä saneližin hüväd vestid hänen polhe Jumalad tundmatomile rahvahile. Siloi minä en ecind nevondoid ni ühtel mehelpäi17dai en lähtend Jerusalimha vastmaha nenid, ked tegihe apostoloikš edel mindai, a sid'-žo mänin Araviaha i pördimoi sigäpäi Damaskaha.

18Möhemba, koumes vodes päliči mänin Jerusalimha tundištamhas Petranke i olin hänenno vižtoštkümne päiväd.19Nimiččid toižid apostoloid en vasttand, vaiše Ižandan vellen Jakovan.20Jumalan edes sanun: midä sid' kirjutan teile, se om tozi, minä en kelasta.21Sid' läksin Siriaha da Kilikiaha.22Judejan Hristosan uskojad siloi mindai völ ei tundnugoi.23Hö oliba kulnuded vaiše mugoižid paginoid: «Se meiden kükslii nügüd' saneleb sen uskondan polhe, mittušt edel napri panda mantazale.»24I hö ülenzoitiba Jumalad minun täht.


предыдущая глава Глава 1 следующая глава