Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

EZMÄINE KIRJEINE KORINFALAIŽILE

Глава 16

Rahankeradand Jerusaliman ristituile

1Ku tö keradat rahad Jerusaliman uskojile, tehkat kaiken muga, kut olen nevonu Galatian uskondkundile:2kaikuččen nedalin ezmäižel päiväl jogahine teišpäi pangha eriži sen verdan rahad, äjak hän voib, miše konz minä tulen, ka ei pidaiži kerata.3Sid' konz tulen, ka oigendan teiden valitud mehid Jerusalimha, miše hö ühtes minun kirjeižidenke veižiba teiden rahalahjan.4A ku pidaškandeb minei-ki lähtta sinna, ka hö lähteba ühtes minunke.

Miččid matkoid Pavel tahtoib tehta

5Minä tulen teidennoks, konz mänen Makedonias läbi. Ved' minä tulen Makedonian kal't.6Voib olda, minä linnen teidenno kuverdan-se aigad, voib olda, tulen kaikeks tal'veks, i tö abutat minei keratas toižhe matkaha.7En tahtoi čokaitas teidennoks nügüd', sikš ku nadeimoi, miše Makedoniaspäi tuldes minä voin olda teil hätkemba, ku Jumal andab.8A täs, Efesas, minä linnen Stroicanpäivhäsai,9sikš ku minei om levedas avaidanus verai plodukahaze radho, hot' om jo äi vastustajid-ki.

10Ku tuleb teidennoks Timofei, kackat, miše hänele ei pidaiži sigä nimidä varaita. Hän tegeb Ižandan azjoid, kut minä-ki,11sen täht algat hondostagoi händast. Kerakat händast tünäs matkaha, miše hän voiži pörtas minunnoks. Minä varastan händast tägä toižiden vellidenke.

12A midä koskeb Apollos-velled, ka minä lujas pakičin händast lähtmaha toižiden vellidenke teidennoks, no hän nikut ei tahtoind lähtta nügüd', a lähteb möhemba, konz linneb aigad.

Jäl'gsanad da tervhutesed

13Olgat herkhil, püžugat uskondas vahvas, olgat rohktad, olgat vägevad!14Kaik, midä tö teget, tehkat armastusenke!15Minai oliži völ pagin teile, velled. Tö tedat, Stefan i hänen kanz oma meiden radon ezmäine satuz Ahaijas, i hö oma tulnuded jumalanuskojiden aburadho.16A tö kundelkat heid i kaikid, ked radaba da tirpaba mokid ühtes heidenke.17Olen ihastusiš, miše Stefan, Fortunat da Ahaik oma tulnuded tänna. Hö oma minei teiden sijas.18Hö ližaziba minei i teile väged. Mugoižid mehid tarbiž pidäda korktas arvos.

19Azian uskondkundad oigendaba teile tervhutesid. Akila i Priskilla i uskondkund, kudamb keradase heiden kodihe, mugažo oigendaba teile äi tervhutesid Ižandan nimes.20Tervhutesid kaikiš vellišpäi. Toivotagat tervhut toine toižele pühäl tervehtusel.

21Minä, Pavel, ičein kädel kirjutan teile tervhutesed.22Ken ei armasta Ižandad Iisusad Hristosad, sille olgha anafema. Maran afa! ‘Ižand tuleb!’23Olgha teidenke meiden Ižandan Iisusan Hristosan armod!24Olgha teidenke kaikidenke minun armastuz Hristosas Iisusas! Amin'.


предыдущая глава Глава 16 следующая глава