Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

EZMÄINE KIRJEINE KORINFALAIŽILE

Глава 15

Hristosan eläbzumine kollijoišpäi

1Johtutan teile, velled, sen hüvän vestin, kudamban teile olen sanelnu. Tö olet otnuded sen südäimehe da püžut siš,2i sen abul tö sat päzutandan, ku eläškandet sen mödhe, kut minä olen teile sanelnu; a muite olet tühjan tehnus uskojikš.3Ezmäi kaiked minä andoin teile teta necen, min iče olen sanu: Hristos koli meiden grähkiden tagut, muga kut om sanutud Pühiš Kirjutusiš,4händast pandihe maha, händast eläbzoittihe koumandel päiväl, kut om sanutud Pühiš Kirjutusiš,5i hän ozutihe Kifale, i sid' nenile kahteletoštkümnele.6Jäl'ghe sidä hän ozutihe kerdalaz enambale mi videlesadale vellele. Enambad heišpäi oma hengiš, no erased oma jo pästnuded hengen.7Necen jäl'ghe hän ozutihe Jakovale, i sid' kaikile apostoloile.8Kaikiden jäl'ghe hän ozutihe minei-ki, kuti miččele-se kesken sündnudele.9Ved' minä olen apostoloišpäi kaikid penemb, ka en maksaiži-ki apostolan nimed, sikš ku minä olen lujas kükselnu Jumalan uskondkundad.10No Jumalan armoiš minä olen se, ken olen, i ei olgoi hänen armod männuded tühjan. Minä olen radnu enamba, mi kaik toižed, todeks sanuda en minä iče, a Jumalan armod, kudambad oma minunke.

11Ei ole erod, olin-ik minä sanelemas vai toižed, no mö muga sanelem hüväd vestid, i tö muga zavodit uskta.


Kollijad eläbzuba

12No ku Hristosan polhe sanutas, miše hän om eläbzunu kollijoišpäi, kutak erased teišpäi voiba sanuda, miše ei ole eläbzoitust?13A ku ei ole eläbzoitust, ka Hristos-ki ei oliži eläbzoittud.14No ku Hristos ei oliži eläbzoittud, siloi kaik meiden paginad oližiba tühjad, i teiden uskond oliži tühj.15Sid' avaidaižihe, miše mö olem värad todištajad Jumalan polhe, sikš ku olem todištanuded, miše hän eläbzoiti Hristosan — kudambad hän ei eläbzoitand, ku kollijoiden eläbzoitust ei ole-ki.16A ku kollijoiden eläbzoitust ei ole, ka Hristos-ki ei ole eläbzoittud.17A ku Hristos ei ole eläbzoittud, ka kaik teiden uskond om tühj, i tö olet völ grähkiš.18I siloi, kaik, ked oma kolnuded Hristosaha uskten, oma igäks kadonuded.19Ku olem pannuded nadejad Hristosaha vaiše necen elon aigaks, ka mö olem völ ozatomambad mi kaik toižed mehed.

20Vaiše Hristos om eläbzoittud kollijoišpäi, ezmäine kolnuzišpäi!21I ku surm om tulnu mehen kal't, ka eläbzoituz-ki om tulnu mugažo mehen kal't.22Kut Adamas kaik mehed koleba, muga Hristosas kaik tegesoiš eläbikš,23kaikutte ičeze aigan: ezmäi Hristos, a sid' Hristosan uskojad, konz hän tuleb.24I sid' tuleb lop: hän kükseb kaikenvuiččen valdan da vägen da andab kunigahan valdan Jumalale, Tatale.25Hristosale pidab olda valdas, kuni hän paneb kaikid vihanikoid ičeze jaugoiden alle.26Vihanikoiden keskes jäl'gmäižen kükstas surman.27Ved' om kirjutadud: «Hän om pannu kaiken ičeze jaugoiden alle.» No konz sanutas, miše kaik om pandud hänen jaugoiden alle, ka nece ei koske Jumalad, kudamb iče kaiken om pannu Hristosan valdha.28A sid', konz kaik linneb hänen valdas, siloi hän iče, Poig, andase Jumalan valdha, kudamb om kaiken pannu hänen valdha, i muga Jumal linneb kaik i kaikes.

29Ka min täht siloi erased andaižiba valatada ičtaze kollijoiden tagut? Ku kollijad tozi-ki ei eläbzugoi, ka mikš otta valatusen heiden tagut?30I mikš mö olem kaiken aigan surman hambhiš?31Minä kaikuččen päivän kacun surman sil'mihe; se om mugoine-žo tozi, velled, kut se, miše minä ülendelemoi teil Hristosan Iisusan, meiden Ižandan, edes.32Ku meletada mehiden kartte: konz minä torazin Efesas mecživatoidenke, ka mittušt ližad sid' oliži minei, ku kollijad ei eläbzugoi? «Sögam i jogam, ved' homen kolem!»33Algat manitagoiš! «Pahad sebranikad hüvid-ki tegeba pahoikš.»34Tulgat oiktaha mel'he i algat tehkoi grähkid! Teiden keskes om mugoižid, ked ei tekoi Jumalas nimidä — i sen sanun, miše teid huigenzoitta.

Eläbzunu hibj

35Erašti küzeltas: «Kut kollijad eläbzuba? Miččes hibjas ned linneba?»36Meletoi küzund! Midä semendad, ka se ei tehte eläbaks, ku ezmäi ei kole.37I konz semendad, ka ed semenda tulijad kazvmust, a semendad vaiše pal'han semnen, nižujüvän vai miččen-ni toižen semnen.38No Jumal andab sille mugoižen korzuižen, kudamban hän lugeb hüväks, kaikuččele semnele ičeze.39Ei kaikil eläbil olijoil hibj ole ühtejitte: mehil ei ole mugoine kut živatoil, a živatoil ei ole mugoine, kut linduil, a linduil ei ole mugoine, kut kaloil.40A völ oma maižed i taivhaližed hibjad, no taivhaližil hibjoil om ičeze čomuz', toine kut maižil.41Päiväižel-ki om ičeze čomuz', kudmaižel ičeze, tähthil ičeze, i toine tähtaz loštab lujemba, mi toine.

42Mugažo tegese kollijoiden eläbzoitusen aigan: hibj pandas maha, i se hapneb i kadob, a hibj, kudamban mez' sab eläbzoitusen jäl'ghe, se nikonz ei hapne i ei kado.43Midä pandas maha arvotoman, se eläbzub korktas arvos; midä pandas vägetoman, eläbzub vägekahan.44Maha pandas maine hibj, a nouzeb sigäpäi hengeline hibj. A ku om maine hibj, ka om taivhaline-ki hibj.45Ved' om kirjutadud: «Ezmäine man eläi, Adam, tegihe eläbaks meheks», a jäl'gmäine Adam, Hristos, tegihe hengeks, kudamb andab elon.46Ezmäine ei ole hengeline elo, a se om maine elo, a jäl'ges om hengeline elo.47Ezmäine mez' om maine, maspäi lähtnu, toine mez' om Ižand taivhaspäi.48Mitte nece maine mez' oli, mugoižed oma kaik maižed mehed, i mitte se taivhaline mez' om, mugoižed oma kaik taivhaližed mehed.49I muga kut mö olem maižiden mehiden pojavad, ka mö tegemoiš taivhaližen-ki mehen pojavikš.

50Sen sanun, velled, miše lihaspäi i verespäi tulnu mehen hibj hapneb i kadob, sikš ei voi sada jäl'gestust Jumalan kadomatomas valdkundas.51Nügüd' avaidan teile peitazjan: mö em kolgoi kaik, no kaik vajehtamoiš,52ühtnägoi, ühtes sil'män pičkundas, konz kajahtab jäl'gmäine torven tordand. Torv tordahtab, i kollijad eläbzuba kadomatomas hibjas, i mö, toižed, vajehtamoiš.53Necile kadojale hibjale pidab sätas kadomatomaha, a hibjale, kudamb hapneb i koleb, pidab sätas kolematomaha.54Konz kadoi tegese kadomatomaks, a kolii kolematomaks, sid' täutase Pühiden Kirjutusiden sana:
— Surm om södud,
vägestuz om sadud.
55Surm, kus om sinun n'ok?
Surman valdkund, kus om sinun vägestuz?
56Surman n'ok om grähk, kut grähkän vägi om käskišt.57Olgha kittud Jumal, kudamb andab vägestusen meiden Ižandan Iisusan Hristosan kal't!

58Olgat vahvad, minun armhad velled, da lujad uskondas. Tehkat kaiken Ižandan azjad tahtonke. Tekat, teiden rad Ižandan täht ei mäne tühjaks.


предыдущая глава Глава 15 следующая глава