Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

EZMÄINE KIRJEINE KORINFALAIŽILE

Глава 10

Algat kumarkatoiš tühjile jumaloile

1Velled, tahtoižin johtutada teile: kaik meiden tatad oliba pil'ven al, i kaik hö mäniba meres läbi.2Heid kaikid valatadihe pil'ves da meres Moisejan mehikš.3Hö kaik söiba sidä-žo üht hengelišt sömäd4da joiba sidä-žo üht hengelišt jomad. Ved' hö joiba siš hengeližes kal'l'os, kudamb oli heidenke; i nece kal'l' oli Hristos.5No enambad heišpäi ei olnugoi Jumalale mel'he, sikš saiba surman rahvahatomas mas.6Nece tegihe meile ozuteseks: meile ei pida navedida pahad, muga kut hö tegiba.7Algat kumarkatoiš tühjile jumaloile, kut tegiba necen erased meiden ezitatoišpäi. Ved' om kirjutadud: «Hö ištuihe sömha da jomha, a sid' libuiba kargaidamha ümbri ičeze jumaloiš.»8Meile ei pidaiži eläda vedeluzelod, kut eliba erased heišpäi; heid koli ühtel päiväl kaks'kümne koume tuhad henged.9Meile ei pida mugažo kodvda Hristosan tirpandad, kut tegiba erased heišpäi, a sid' koliba küiden kokaidusihe.10Algat äjad buraikoi, kut buraižiba erased heišpäi; heid rikoi surman angel.

11Kaik, midä tegihe heile, om kuti ozutez, i om kirjutadud openduseks meile; ved' mö eläm jäl'gmäšt aigad.12Se, ken uskob, miše seižub vahvas, ka pidägahas, miše ei langeta!13Konz teid manitadas, ka muštkat, muga manitadas kaikid rahvahid. No Jumalale voib uskta, hän ei anda manitada teid ülimärašti. Ühtes manitusidenke hän ozutab teile päzundan-ki, i muga tö voit tirpta.

14Armhad velled, olgat eriži tühjiš jumaloišpäi.15Pagižen teile, kut melekahile mehile. Meletagat iče, miš pagižen.16Ei-ik pühän ehtlongin mal'l', kudambas mö kitäm Jumalad, ühtenzoita meid Hristosaha hänen veres? I ei-ik leib, kudambad mö lohkaidam, ühtenzoita meid Hristosan hibjaha?17Leib om üks', ka mö-ki olem üks' hibj, hot' meid om äi, sikš ku mö kaik lohkaidam necidä üht leibäd.18Kackat Izrail'an rahvahaze! Ei-ik nene, ked söba altarile pandud žertvlihad, ühtenzoitasoiš Jumalaha?19Ka midä tahtoin sanuda? Sidä-k, miše žertvlihan panend altarile vai nene tühjad jumalad midä-se znamoičeba?20Ei, azj om siš, miše tühjiden jumaloiden kumardelijad toba žertvoid pahoile hengile, a ei Jumalale, a minä en tahtoi, miše tö oližit ühtes pahoiden hengidenke.21Tö et voigoi joda Ižandan mal'l'aspäi da pahoiden hengiden mal'l'aspäi: et voigoi olda sen-žo ühten aigan Ižandan sömlaudan taga da pahoiden hengiden sömlaudan taga.22Vai tahtoim-ik käregoitta Ižandad? Jose mö olem händast vägevambad?

Tehkat kaik Jumalan ülenzoituseks

23«Kaikehe minai om vald», — no ei kaik ole hüvä. «Kaikehe minai om vald», — no ei kaik vahvišta.24Algha niken eckoi ičeleze hüväd, a kaikutte eckaha sidä, mi om hüvä toižile.25Sögat kaiked, midä lihalaukoiš mödas, algat küzelkoi sen lihan polhe nimidä, ka et mängoi ičetoi henged vasthapäi.26«Ižandan om ma i kaik, midä sil om.»27Ku ken-ni, kudamb ei usko, kucub teid adivoihe, i tö tahtoit sinna mända, ka algat küzelkoi ičtatoi, sögat kaiked, midä teile anttas.28No ku ken-ni sanub teile: «Nece om žertvliha tühjile jumaloile», algat sögoi sidä hänen tagut, ken necen sanui, da hengen tagut. Ved' Ižandan om ma i kaik, midä sil om.29En pagiže teiden henges, a sen toižen, kudamb muga sanui. Ka mikš toižen mehen hengele pidaiži märita minun valdad?30Ku minä kitän Jumalad sömäs, mikš mindai lajiškatas siš, miš minä kitän?31Ved' tö söt i jot, i teget völ midä-ni, ka tehkat kaik Jumalan ülenzoituseks.32Elägat muga, miše ei abidoitta evrejalaižid, grekalaižid i Jumalan uskondkundad.33Minä-ki opendamoi kožudas kaikidenke kaikiš azjoiš, en eci ičelein hüväd, a ecin toižile, miše hö päzuižiba grähkišpäi.


предыдущая глава Глава 10 следующая глава