Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

KIRJEINE RIMALAIŽILE

Глава 15

Meleta toižiden polhe!

1Meile, uskondas vägevile, pidab tirpta uskondas välliden vigad. Em voigoi meletada vaiše siš, mi om mel'he meile.2Meile jogahižele pidab meletada lähembaižes, mi oliži hänele hüvä i mi vahvištaiži händast.3Ved' Hristos-ki ei meletand ičesaze. Om kirjutadud Pühiš Kirjutusiš: «Sinun nagrajiden pahad sanad oma lanktenuded minun päle.»4Kaik, midä om edel sanutud Pühiš Kirjutusiš, om sanutud meile openduseks, miše tirpandal da Kirjutusiden tüništoitusel kaičižim nadejad.5Jumal, kenespäi tirpand da tüništoituz tuleba, antkaha teile ičekesken olda üks'meližin Hristosan Iisusan tahton mödhe,6miše tö ühtes melespäi, ühtes suspäi ülenzoitaižit meiden Ižandan Iisusan Hristosan Jumalad da Tatad.

7Otkat ičetoi keskhe toine tošt, kut Hristos om otnu teid Jumalan korktan arvon täht.8Pidän meles sidä: Iisus Hristos om tulnu abutamha evrejalaižile. Hän om tulnu vahvištoitmaha meiden tatoile anttud toivotusid, miše näguiži: Jumal vahvas pidäb sanan.9Hristos om tulnu völ sikš, miše toižed-ki rahvahad voižiba ülenzoitta Jumalad hänen armahtusen täht, kut om sanutud Pühiš Kirjutusiš:
— Sikš ülenzoitan sindai, Ižand,
Jumalad tundmatomiden rahvahiden keskes,
pajatan spasiboid sinun nimele.
10Da völ edemba:
— Ihastugat, Jumalad tundmatomad rahvahad,
ühtes hänen rahvahanke!
11I völ-ki:
— Kitkat Ižandad, kaik mirun rahvahad!
Ülenzoitkat händast,
kaik man eläjad!
12Da völ Isaija sanub:
— Jessejan jurespäi libub veza,
kudamb kazvaškandeb
kaikiden rahvahiden valdmeheks.
Hänehe hö paneba ičeze nadejad.
13Jumal, kudamb andab nadejan, täutkaha hüväl melel da mirul teid, uskojad, miše teiden nadei kaiken aigan vaiše kazvaiži Pühän Hengen vägel.

Pavel pagižeb ičeze rados

14Velled, minä tozi-ki uskon sihe, miše tö olet täuded hüvid tahtoid da kaikenlaižid tedoid i voit iče-ki nevoda toine toižele.15No üks'kaik olen kirjutanu völ kerdan teile, velled, voib olda, erašti rohktas-ki, miše johtutada erasiš azjoiš. Olen tehnu muga, sikš ku Jumal ičeze armoiš om kucnu mindai16služimaha Iisusale Hristosale Jumalad tundmatomiden rahvahiden keskes, tehmaha papin radoid Jumalan hüvän vestin täht, miše nene-ki rahvahad Pühän Hengen vedäden andaižihe Jumalan käzihe hänele mel'hižeks žertvaks.17Minä voin Iisusas Hristosas baffalidas sil, miše olen služinu Jumalale.18En rohti pagišta nimiččes toižes azjas, vaiše siš, midä Hristos minun kal't om tehnu, miše sada Jumalad tundmatomad rahvahad kundlijaižikš paginoiden, tegoiden,19tundmuzznamoiden da čudoiden kal't Jumalan Hengen vägel. Muga minä olen lopnu hüvän vestin sanelendan Hristosan polhe Jerusalimaspäi i sen ümbrištospäi Illiriahasai.20Olen naprinu sanelda hüväd vestid vaiše sigä, kus Hristosan nimi ei ole völ tutab, miše nece ei oliži kuti sauvond toižiden tehtud alandusele.21Radoin, kut om sanutud Pühiš Kirjutusiš:
— Ned, kenele ei ole starinoitud hänen polhe,
voiba nägištada,
ked ei olgoi kulnuded,
ned voiba el'geta.

Pavel tahtoib tehta matkan Rimha

22Minun rad äi kerdoid om telustanu minun matkoile teidennoks.23No nügüd' minai ei ole enamb radod neniš tahoiš i ku äi vozid tahtoin tulda teidennoks,24ka konz lähten Ispaniaha, tulen teidennoks. Nadeimoi, miše sen matkan aigan voižin nägištada teid i tö abutaižit minei mända edemba, a ezmäi kaiked, oldes teidenke saižin hot' vähäižen hüväd mel't.

25A nügüd' minä mänen Jerusalimha vemha abud jumalanuskojile.26Makedonian da Ahaijan uskondkundad oma kožunus antta ühthižen lahjan Jerusaliman uskondkundan gollile.27Hö tuliba mugoižehe mel'he da hö völ oliba velgas-ki heile. Ved' ku Jumalad tundmatomad rahvahad oma sanuded hengelišt elod evrejalaižišpäi, ka nügüd' heile pidab abutada mil-se materialižel.28Konz lopin necen radon i andan heile keratud denglahjan, lähten teiden kal't Ispaniaha.29Minä tedan, miše tuldes teidennoks tulen Hristosan hüvän vestin täuden blahoslovindanke.

30Pakičen teid, velled, meiden Ižandan Iisusan Hristosan täht da Pühän Hengen anttud armastusen täht, tugekat mindai. Loičkat äjan Jumalale minun taguiči,31miše Judejas en putuiži uskmatomiden käzihe, da miše lahj, kudamban ven Jerusalimha, oliži mel'he jumalanuskojile.32I siloi, ku linneb sihe Jumalan taht, ka hüväs meles tuližin teidennoks da saižin henghe lebud.33Jumal, kudamb andab mirud, olgha teidenke kaikidenke. Amin'.


предыдущая глава Глава 15 следующая глава