Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

KIRJEINE RIMALAIŽILE

Глава 11

Jumal ei jätand ičeze rahvast

1Ka sid' küzun: Jose Jumal om hül'gäidanu ičeze rahvast? Ka ei! Ved' minä-ki olen izrail'aine, Avraaman jäl'gnik, Veniaminan heimospäi.2Jumal ei ole jätnu ičeze rahvast, kudambad oli valičenu jo edel. Ved' tö tedat, midä Pühäd Kirjutused sanuba Iljan polhe. Hän väritab Jumalan edes Izrail'ad sanudes:3«Sur' Sünd, hö oma riknuded sinun sanankandajid i pannuded sinun žertvaltarid mantazale. Minä üksnäin olen jänu henghe, no hö eciba minun-ki henged.»4A midäk hänele sanui vastha Jumal? «Minä olen jätnu ičelein seičemetuhad mest, kudambad ei langenugoi kombuile Vaal-jumalan edehe.»5Muga nügüdläižel-ki aigal om kaičenus loppala, kudamban Jumal om valičenu ičeze armoiš.6No ku nece valičend om tehtud armoiden pohjal, ka se ei ole tehtud azjoiden pohjal — muite armod ei oliži armoin. A ku valičend om tehtud azjoiden pohjal, ka se jo ei ole tehtud armoiden pohjal — muite azj ei ole jo azj.7Ka midä sid' om? Izrail' ei ole sanu sidä, midä om ecnu; vaiše valitud oma sanuded. Toižed oma kovitanuded ičeze südäimed,8muga kut om kirjutadud Pühiš Kirjutusiš:
— Jumal om andnu heile kovidunuden hengen,
sil'mäd, kudambad ei nähkoi,
i korvad, kudambad ei kulgoi.
Muga om völ nügüd'-ki.
9I David sanub:
— Tehkahas heiden prazniklong heile
verkoks da rihmaks,
kukištuseks da kovaks openduseks.
10Pimenegha heiden sil'mäd,
miše hö ei nägiži,
mängaha kokovicoikš heiden sel'gäd-ki igäks.

Kazvatadud oksad

11Minä küzun: jose evrejalaižed oma kukištunuded, miše nikonz ei libuda? Ka ei! Heiden lanktemižen tagut päzutand om tulnu toižile rahvahile, miše evrejalaižed zavodižiba kadehtida heid.12I ku evrejalaižiden lanktemine om andnu hüvüt mirule da heiden käraudamine Jumalaspäi — hüvüt toižile rahvahile, ka kuvert völ hüvüt tob heiden käraudamine Jumalaha!

13Pagižen nügüd' teile, ked olet käraudanus Jumalaha toižiš rahvahišpäi. Minä pidän korktas arvos minun apostolan radod teiden keskes.14Voib olda, libutan minun heimolaižiš kadehut teihe i muga voin päzutada keda-ni heišpäi.15Ku Jumalan käraudamine evrejalaižišpäi om avaidanu mirule ten kožmusehe, ka midä linneb, konz Jumal otab heid tagaze? Siloi kollijad eläbzuba!16Ved' ku ezmäine leib om pühä, ka kaik taigin-ki om pühä, a ku pun jur' om pühä, ka oksad-ki oma pühäd.

17Ku erased sadvoipun oksad om katkaitud, da sindai, kudamb oled mecvoipun oks, om kazvatoittud sadvoipun oksiden keskhe, sikš sinä oled tehnus sen pun palaks i sanu sen jurišpäi väged,18ka ala kitte toižiden oksiden keskes! A ku kitätoi, ka mušta: ed sinä pidä jur't, a jur' pidäb sindai.19Sinä void sanuda: «Ned oksad katkaitihe, miše kazvatada mindai.»20Se om tozi. Ned katkaitihe heiden uskmatomuden tagut, a sinä püžud, kuni uskod. Ala baffalide, a varaida.21Ku Jumal ei žalleičend sen pun ičeze oksid, ka hän ei žalleiče sindai-ki.22Kacu, mitte pehmedsüdäimeline da kova-ki om Jumal: lanktenuzile hän om kova, a sinei om pehmed, kuni püžud hänen hüvüdes, a muite sindai-ki leikatas.23No ned toižed-ki voiba kazvahtuda udhe, ku ei jägoi uskmatomuden valdha, sikš miše Jumal voib kazvatada ned udes.24Ku sindai katkaitihe mecvoipuspäi, kudambas sinä olid kaznu, da udes kazvatadihe sadvoipuhu londusen vasthapäi, ka sidä teramba sadvoipun oksad voiba kazvahtuda tagaze ičeze puhu.

Izrail'an päzutand

25Tahtoin, miše tö tedaižit necen peitazjan, velled, i et oliži ičetoi melevuden valdas: südäimen kovuz', kudamb tuli ühtele Izrail'an rahvahan palale, linneb sihesai, kuni Jumalannoks tuleb täuz' lugumär toižiš rahvahišpäi.26Konz heiden lugumär tegese täudeks, kaik Izrail' päzub, kut om sanutud Pühiš Kirjutusiš:
— Sionaspäi tuleb Päzutai,
hän kükseb jumalatomuden
Jakovan jäl'gnikoišpäi.
27I nece linneb minun kožmuz heidenke:
minä heitän heišpäi heiden grähkäd.
28Izrail'an rahvaz om Jumalan vihanik, ku vastustab hüväd vestid — se om teiden täht, no ku hö oma valitud rahvaz, ka oma Jumalale armhad — se om tatoiden täht.29Jumal ei ota tagaze ičeze lahjoid da kucundad-ki.30Tö ende et kundelnugoi Jumalad, no izrail'aižiden kundlematomuden tagut Jumal nügüd' om žalleičenu teid.31Muga hö-ki nügüd' oma kundlematomad, miše Jumal heid-ki armahtaiži, sikš ku om armahtanu teid.32Ved' Jumal kaikid om pannu kundlematomuden čapihe, miše sid' voiži heile kaikile antta armahtusen.

33Mitte märatoi om Jumalan bohatuz', mitte süvä om hänen melevuz' da tedo! Miččed el'gendamatomad oma hänen sudad da tundmatomad hänen ted!34
Ken voib tedištada hänen mel't,
ken voib olda hänen nevojan?
35Ken om andnu hänele midä-ni,
miše hänele pidaiži maksta tagaze?
36Ka kaik om hänespäi, hänen kal't i hänen täht. Olgha hänele igän korged arv, amin'!


предыдущая глава Глава 11 следующая глава