Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

KIRJEINE RIMALAIŽILE

Глава 9

Izrail' da Jumalan toivotuz

1Hristosan nimes sanun, miše minä pagižen tot; i minun heng todištab ühtes Pühän Hengenke, miše minä en kelasta, konz sanun teile:2minun südäin om sures tuskas da lopmatomas kibus.3Paremba tahtoižin, miše iče oližin erigoittud Hristosaspäi, ku se abutaiži minun vellile, minun rahvahale.4Ved' hö oma izrail'aižed, heid Jumal om otnu ičeze lapsikš, heile om andnu ičeze korktan arvon. Heidenke hän om tehnu kožmusid, heile om andnu käskišton, služindradon da toivotused.5Heiden oma ezitatad, heišpäi Messia om tulnu mehen, hän, kudamb om kaikid korktemb Jumal, olgha hän igän kittud. Amin'!

6No nece ei znamoiče, miše Jumalan sana om männu tühjaks. Ved' ei kaik olgoi izrail'aižed todesižes Izrail'aspäi,7i ei kaik Avraaman jäl'gnikad olgoi Avraaman lapsed. Ved' om sanutud: «Isakan kal't tuleba sinun lapsed.»8Nece znamoičeb, miše ei kaikid Avraaman jäl'gnikoiden lapsid lugeškatas Jumalan lapsikš, a Jumalan lapsikš lugeškatas nenid, kudambad oma sündnuded hänen toivotusen pohjal.9Ved' om muga toivotadud: «Minä möst tulen necen-žo aigan, i Sarral linneb poig.»10I täs völ ei ole kaik. Revekka kohtištui meiden ezitatas Isakaspäi kahtel poigal.11-12Völ edel heiden sündundad, konz hö völ ei olnugoi tehnuded nimidä, ei hüväd, ei pahad, Jumal sanui Revekkale: «Vanhemb linneb noremban käskabunikan.» Muga Jumal ozuti, miše hän iče valičeb i hänen valičend ei pohjištu mehiden azjoihe, a valičijan tahtoho.13Ved' Pühiš Kirjutusiš om muga sanutud Revekkan poigiš: «Jakovad minä armastan, a Isavad en navedi.»

14Ka midä sihe sanuižim? Jose Jumal om vär? Ka ei!15Hän sanui Moisejale: «Minä žalleičen, keda žalleičen, dai armahtan, keda armahtan.»16Ka sikš azj ei ole mehen tahtos vai mahtos, a Jumalan armoiš.17Ved' om sanutud Pühiš Kirjutusiš faraonale: «Minä tegin sindai kunigahaks, miše sinun kal't ozutaižin ičein vägen i miše minun nimen polhe voižiba pagišta kaikes mirus.»18Ka Jumal žalleičeb sidä, keda tahtoib, i kovitab sidä, keda tahtoib.

Jumalan viha da armahtuz

19Sinä küzud minai: «Mikš Jumal väritab rahvahid? Jose ken-ni voib olda hänen tahtod vasthapäi?»20Ken sinä mugoine oled, miše ridled Jumalanke? Voib-ik saviastii sanuda ičeze tegijale: «Mikš sinä tegid mindai mugoižeks?»21Ei-ik padanikal ole valdad tehta siš-žo savespäi toine astii arvokaz, a toine — muupäiväine?22Muga Jumal-ki om tehnu, miše ozutada ičeze vihan i ičeze vägen. Suren tirpandanke hän om kaičenu nenid vihan astijoid, kudambid pidi oigeta murendushe.23Kaiken ičeze korktan arvon hän toi sil'mnägubale neniden astijoiden kal't, kudambid hän om armahtanu i vaumištanu korktan arvon täht.24Nene armahtusen astijad olem mö, kudambid hän om kucnu, i ei vaiše evrejalaižišpäi, a toižiš-ki rahvahišpäi.25Sikš hän pagižeb ičeze sanankandajan Osijan kirjas:
— Minä kucuškanden ičein rahvahaks sidä rahvast,
kudamb ei olend minunke ühtes,
dai sanuškanden armhaks sidä,
kudambad en armastand.
26I siš-žo sijas, kus heile oli sanutud:
«Tö et olgoi minun rahvaz»,
heid kucuškatas eläban Jumalan lapsikš.
27No Izrail'an polhe Isaija kirgoudab: «Hot' Izrail'an rahvast oliži kut čurud meren randal, ka heišpäi vaiše lopud päzuba henghe!28Äkkid da lophusai Ižand tegeškandeb ičeze sanan mödhe man päl.»29Da völ Isaija om endustanu:
— Ku Ižand Savaof ei oliži jätnu
meile semnid,
ka mö oližim kadonuded muga kut Sodom,
i meile oliži tehnus kut Gomorrale.

Izrail' da Jumalan tozioiktuz'

30Ka midä nece znamoičeb? Sidä, miše Jumalad tundmatomad rahvahad, kudambad ei ecnugoi tozioiktust, saiba sen, tozioiktusen uskondan kal't,31a Izrail', kudamb eci tozioiktust käskišton mödhe, ei sand sidä.32Min täht? A sen täht, miše izrail'aižed ei ecnugoi tozioiktust uskondan tel, a eciba sidä eläden käskišton mödhe. Hö oma kukištunuded sihe kivehe,33kudambas om sanutud:
— Minä seižutan Sionaha kiven,
kudambaha hö kukištuba,
kal'l'on, kudambaha hö satatasoiš.
No kaikutte, ken uskob hänehe,
ei putu huiktaha.


предыдущая глава Глава 9 следующая глава