Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

KIRJEINE RIMALAIŽILE

Глава 8

Heng andab uden elon

1Ka sid' jo ei ole nimittušt kadondsudad nenile, ked eläba Hristosas Iisusas i ei elägoi grähkhižen taban mödhe, a Hengen mödhe.2Ved' Hengen zakon, kudamb andab elon Hristosas Iisusas, om päzutanu mindai grähkän da surman zakonaspäi.3Jumal tegi sen, midä käskišt ei voind tehta, se oli vägetoi meiden grähkhižen taban tagut. Rahvahan grähkiden tagut hän oigenzi tänna ičeze Poigan grähkhižen mehen karččeks. Muga hän sudi mehes rahvahan grähkäd,4miše mö, ked eläm Hengen mödhe, a ei grähkhižen taban mödhe, eläižim oiktal elol, kudambal käskeb eläda käskišt.5Ken eläb grähkhižen taban mödhe, sil oma meles ezmäi kaiked hibjaližed azjad, a Hengen mödhe eläjil oma himod-ki Hengen karččed.6Grähkhižen taban himod toba surman, Hengen tahtod — elon da mirun.7Grähkhižen taban tahtod libuba Jumalad vasthapäi, sikš ku ned ei tahtoigoi olda Jumalan käskišton al da ei voigoi-ki olda.8Nene, ked eläba grähkhižen taban mödhe, ei voigoi olda mel'he Jumalale.

9No tö et olgoi grähkhižen taban valdas, a olet Hengen valdas, sikš ku teiš eläb Jumalan Heng. No se, kenel ei ole Hristosan Henged, hän ei ole Hristosan.10Ku Hristos om teiš, teiden hibj om kolnu grähkän täht, no heng om eläb tozioiktusen täht.11No ku teiš eläb Jumalan Heng, hänen, ken eläbzoiti Iisusan kollijoišpäi, ka hän, ken eläbzoiti Hristosan kollijoišpäi, tegeb mugažo eläbikš teiden kolijad hibjad Hengen vägel, kudamb eläb teiš.

12Ka muga, velled, mö olem velgas, no ei grähkhižele tabale, miše eläda muga, kut se tahtoib.13Ku elät grähkhižen taban mödhe, tö kolet, no ku Hengen abul surmitat hibjan grähkhižed radod, ka sid' voit eläda.14Kaik, keda Jumalan Heng vedäb, oma Jumalan lapsed.15Tö et sanugoi orjan henged, kudamb vedäiži möst teid grähkän valdha. Olet sanuded Hengen, kudamb tegeb teid Jumalan lapsikš. I muga mö kirgoudam: «Avva! Tatam!»16Se Heng ühtes meiden hengenke iče todištab, miše mö olem Jumalan lapsed.17No ku olem lapsed, ka olem mugažo jäl'gestusen sajad, Jumal andab meile jäl'gestusen ühtes Hristosanke. I ku ühtes Hristosanke tirpam mokid, ka korktaha arvoho-ki päzum ühtes hänenke.

Tulii korged arv

18Minä tulin mugomaha mel'he: necen aigan mokad oma tühjad sen tulijan korktan arvon rindal, kudamb avaidase meiš.19Kaik se, mi om Jumalal tehtud, lujas varastab sidä, konz ozutasoiš Jumalan lapsed.20Ved' kaikele, mi om tehtud, pidi mända tühjaks ei ičeze tahton mödhe, a hänen tahton mödhe, ken muga om märičenu. No kaikel, midä om tehtud, om nadei,21miše se-ki päzub kolendan valdaspäi, päzub Jumalan lapsiden karččikš valdale i korktaha arvoho.22Mö tedam, miše kaik, mi om Jumalal tehtud, tähäsai ohkab da mokičese sündutandkibuiš,23i ei vaiše se, a mö-ki, ked olem sanuded Hengen, ezmäižen Jumalan toivotadud lahjoišpäi, ohkam varastaden Jumalan lapsikš tegendad — meiden hibjan tulendad valdale.24Mö olem sanuded päzutandan vaiše nadejas. A ku meiden nadei oliži olnu jo tozi, ka se enamb ei oliži nadei. Ken varastab sidä, midä jo nägeb!25No konz nadeimoiš sihe, midä em nähkoi, ka varastam tirpandanke.

26Heng mugažo abutab meile meiden vällüziš. Ved' mö em tekoi, miš da kut pidab loita. No Heng iče pakičeb meiden poles sanatomil hengahtusil.27I Jumal, kudamb tundeb rahvahan südäimed, tedab, midä Heng tahtoib, sikš ku Heng pakičeb uskojiden poles Jumalan tahton mödhe.

28Mö tedam, miše kaik radab hüväks nenile, ked armastaba Jumalad da keda hän ičeze tahton mödhe om kucnu ičezennoks.29Keda hän jo ezmässai om valičenu, heile hän jo ezmässai om märičenu, miše hö linneba hänen Poigan karččed, a hänen Poig oliži ezmäižen velliden sures sebras.30Ned, keda Jumal edelpäi om valičenu, hän om kucnu; nenid, keda hän edelpäi om jo kucnu, hän om tehnu tozioiktoikš; a keda hän om tehnu tozioiktoikš, heiš hän om tonu sil'mnägubale ičeze korktan arvon.

Jumalan armastuz

31Ka midä mö sihe sanuižim? Ku Jumal om meiden polel, ka ken voib olda meid vasthapäi?32Ku hän ei žalleičend ičeze Poigad, a andoi hänele kolda kaikiden meiden tagut, ka kutak hän ühtes Poiganke ei lahjoičiži meile kaiked tošt-ki?33Ken voib väritada Jumalan valitud mehid? Jumal — no hän om tehnu meid tozioiktoikš.34Ken voib sudida kadondaha? Vaiše Hristos Iisus! No hän om kolnu meiden tagut; händast om eläbzoittud kollijoišpäi, i hän ištub Jumalan oiktal kädel i loičeb meiš!35Mi voib erigoitta meid Jumalan armastusespäi? Tusk vai ahtištuz, küksend, näl'g vai gol'l'uz', varukahad azjad vai sured veičed?36Om sanutud Pühiš Kirjutusiš:
— Sinun tagut meid kaiken aigan surmitas,
meid pidetas lambhikš pututandan täht.
37No kaikiš neniš ahtištusiš meile andab täuden päzutandan hän, kudamb meid armastab.38Lujas uskon, miše ei surm, ei elo, ei angelad, ei toižed hengvaldad da väged, ei nügüdläine da ei tulii,39ei korktuz' da ei süvüz', ka nimi toine tehtud ei voi erigoitta meid Jumalan armastusespäi, kudamb om tulnu sil'mnägubale Hristosas Iisusas, meiden Ižandas.


предыдущая глава Глава 8 следующая глава