Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

KIRJEINE RIMALAIŽILE

Глава 5

Päzutand Ižandan veren kal't

1Ku Jumal om tehnu tozioiktoikš meid, ked uskom, ka meil om meiden Ižandan Iisusan Hristosan kal't kožmuz Jumalanke.2Hristos om avaidanu meile uskondan kal't ten armoihe, kudambiš mö nügüd' eläm. Mö olem hüviš meliš siš nadejaspäi, miše päzum Jumalan hoštoteshe.3I ei vaiše necen tagut, a ahtištusen tagut-ki mö olem hüviš meliš, sikš ku tedam — ahtištused tegeba mehen tirpajaks,4tirpand — vahvembaks, a vahvuz' sündutab nadejan.5A nadei ei ve pahaze mel'he, sikš ku Jumal om valanu ičeze armastust meiden südäimihe Pühän Hengen kal't, kudamban hän om meile andnu.

6Konz mö olim völ vägetomad, ka Hristos koli Jumalal märitud aigan jumalatomiden täht.7Harvinaine tahtoib kolda eskai oiktan mehen täht, voib olda, vaiše hüvän täht ken-se om vaumiž kolmaha.8No Jumal ozutab ičeze armastusen meihe sil, miše Hristos koli meiden täht, konz mö völ olim grähkhižed.9I ku hän nügüd' om tehnu meid tozioiktoikš ičeze verel, ka sidä teramba hän päzutab meid tulijas vihaspäi.10Ku Jumalan Poigan surm toi meile kožmusen Jumalanke, konz mö olim hänen vihanikad, ka Jumalan Poigan elo sidä enamba päzutab meid nügüd', konz kožmuz om tehtud.11No nece völ ei ole kaik. Mö völ kitämoiš Jumalal, kudambanke tulim kožmusehe meiden Ižandan Iisusan Hristosan kal't.

Adam da Hristos

12Ühten üksjaižen mehen kal't, Adaman kal't, grähk om tulnu mirhu, a grähkänke om tulnu surm. Muga surm om tulnu kaikile mehile, sikš ku kaik oma tehnuded grähkid.13Ved' grähk oli mirus jo edel käskištod, no kus ei ole käskištod, sigä ei lugekoi grähkid.14Surm oli valdas kaikiden päl Adamaspäi Moisejahasai, neniden-ki päl, ked ei tehnugoi mugošt grähkäd kut Adam, kudamb mäni Jumalan käsköd vasthapäi.

Adam oli hänen ozutez, kenele pidi tulda edehepäi.15No üks'kaik Adaman grähkäd ei voi rindatada Jumalan armoihe. Ku ühten üksjaižen mehen grähk om tonu kaikile surman, ka sidä enambad Jumalan armod da hänen lahjad oma tulnuded kaikile ühten üksjaižen mehen, Iisusan Hristosan hüvüden kal't.16Necidä lahjad ei sa rindatada sihe, midä ühten mehen grähk toi mirhu. A mikš? Sikš ku mehen ühtes grähkäs tuli kova sud, kudamb vei kadondaha, a äjiš grähkiš — Jumalan armahtuz da tozioiktusehe pästand.17Ku ühten mehen grähk tegi sen, miše surm hänen tagut ižandoičeškanzi, ka völ enamba ühten mehen tagut, Iisusan Hristosan tagut, ižandoičeškandeba elos ned, ked saba lujas sured armod da lahjan tehtas tozioiktoikš.

18I muga kut ühten mehen grähkän tagut kaikid mehid suditihe surmaližel sudal, ka ühten üksjaižen mehen oiktan tegon tagut andaškatas kaikile mehile tozioiktusen i elon.19Kut ühten mehen kundlematomuz tegi kaikid grähkhižikš, muga ühten kundelmuz tegeb kaikišpäi tozioiktoid.20Käskišt tuli mirhu sen täht, miše grähk tegižihe surembaks. No kus grähk om kaznu sureks, sigä Jumalan armod oma kaznuded äi kerdoid surembikš.21Kut grähk om olnu valdas i venu surmha, muga Jumalan armod-ki linneba valdas da veba igähižehe eloho, sikš ku meiden Ižand Iisus Hristos om tehnu meid tozioiktoikš.


предыдущая глава Глава 5 следующая глава