Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

KIRJEINE RIMALAIŽILE

Глава 4

Avraaman ozutez

1Midä mö voim sanuda Avraamas, meiden rahvahan ezitatas? Midä hän om sanu?2Ku Avraamad voib kacta tozioiktaks hänen tegoiden tagut, hänel om mil kittas, vaiše ei Jumalan edes.3Midä sanuba Pühäd Kirjutused? «Avraam uskoi Jumalale, i Jumal lugi hänen uskondan hänele tozioiktuseks.»4Radnikale makstud paukad ei kackoi lahjaks, a radon paukaks.5A ku mez' ei eci tozioiktust radon kal't, a vaiše uskob Jumalaha, kudamb tegeb jumalatoman tozioiktaks, sille mehele Jumal lugeb tozioiktuseks hänen uskondad.6Ved' David-ki sanub ozavaks mugošt mest, keda Jumal lugeb tozioiktaks hänen radoihe kacmata.

7
— Ozavad oma nene,
kudambiden pahad azjad om pästtud
da kudambiden grähkäd om kattud.
8Ozav om se mez', kudambale
Ižand ei luge vigaks hänen grähkid.
9Om-ik nece oza vaiše ümbrileiktud mehil, vai ümbrileikmatomil-ki? Ved' mö sanum: «Jumal lugi uskondan Avraamale tozioiktuseks.»10Konz? Oli-k siloi Avraam ümbrileiktud vai ümbrileikmatoi? Ei, hän ei olend siloi ümbrileiktud, a oli völ ümbrileikmatoi.11Hän sai ümbrileiktuzznaman tozioiktusen pečatikš, sikš ku hän uskoi oldes ümbrileikmatoman. I muga hän tegihe kaikiden neniden tataks, ked uskoba da keda lugetas tozioiktoikš, hot' hö oma-ki ümbrileikmatomad.12Hän om mugažo ümbrileiktud mehiden tat, kudambad ei olgoi vaiše ümbrileiktud, a astuba uskondan tedme, kudambadme meiden tat Avraam astui oldes völ ümbrileikmatoman.

Uskond i Jumalan toivotuz

13Jumal toivoti Avraamale i hänen jäl'gnikoile jäl'gestuseks kaiken mirun ei sen tagut, miše Avraam eli käskišton mödhe, a sikš, miše Jumal lugi Avraaman tozioiktaks hänen uskondan pohjal.14Ku nece toivotuz kosketaiži vaiše nenid, ked eläba käskišton mödhe, ka siloi uskond oliži tühj, a toivotuz ei maksaiži nimidä.15Käskišt tob Jumalan vihad, sikš ku rahvaz mäneb sidä vasthapäi. No konz ei ole käskištod, ka ei ole sen murendust-ki.

16I toivotuz om uskondan tagut sikš, miše se tuliži Jumalan lahjaks. Siloi toivotuz om vahv i koskeb kaikid Avraaman jäl'gnikoid, ei vaiše nenid, kenel om käskišt, a nenid-ki, kenel om Avraaman uskond. Avraam om meiden kaikiden tat,17kut om sanutud Pühiš Kirjutusiš: «Minä olen tehnu sindai äjiden rahvahiden tataks.» Hän om meiden tat Jumalan edes, kudambaha hän uskoi i kudamb tegeb kollijoid eläbikš da olmatont tob sil'mnägubale.18Avraam nadeihe, hot' nadejad ei olend, i uskoi, miše hänespäi tuleb äjiden rahvahiden tat. Hän uskoi nenihe sanoihe: «Muga äi linneb sinun jäl'gnikoid.»19I hänen uskond ei vällenend, hot' hän, läz sadavoz'ne, tezi: hänen mužikanvägi oli sambunu dai Sarran vac-ki oli kuivunu.20Avraam ei olend uskmatoi, a uskoi Jumalan toivotushe i sai väged uskondas. Hän kiti Jumalad21i lujas uskoi, miše Jumal voib tehta sen, min om toivotanu.22Sikš Jumal lugi hänen uskondan hänele tozioiktuseks.

23No üks'kaik nene sanad «Jumal lugi hänen uskondad hänele tozioiktuseks» ei olgoi kirjutadud vaiše Avraaman täht,24a oma meiden täht. Jumal lugeb tozioiktoikš meid-ki, ku mö uskom hänehe, kudamb om eläbzoitnu kollijoišpäi meiden Ižandan Iisusan Hristosan.25Jumal andoi Hristosale kolda meiden grähkiden tagut, i eläbzoiti händast kollijoišpäi, miše tehta meid tozioiktoikš.


предыдущая глава Глава 4 следующая глава