Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

KIRJEINE RIMALAIŽILE

Глава 2

Jumalan sud om oiged

1Sikš sinä, vellüdem, ed voi polestada ičtaiž hot' mil-ni, vaiše mitte oližid, sudides tošt mest. Sudides tošt, sinä sudid ičtaiž-ki, sikš ku sinä, toižen sudii, teged iče mugomid-žo azjoid.2Mö tedam, miše Jumalan sud om oiged nenile, ked tegeba mugošt.3Meletad-ik sinä, vellüdem, miše void pageta Jumalan sudaspäi, ku teged mugošt-žo, miš sudid toižid?4Vai hondostad Jumalan sur't hüvüt da tirpandad? Ed-ik el'genda, miše Jumalan hüvüz' vedäb sindai käraudamhas grähkišpäi?5No sinä oled kovasüdäimeline i ed tahtoi kärautas. Muga sinä kogodad vihad ičeiž päle Jumalan vihan päiväks, konz tuleb hänen oiged sud.6Siloi Jumal maksab jogahižele hänen azjoiden mödhe.7Ked väzumata tegeba hüvüt i eciba hoštotest, korktad arvod da kolematomut, hän andab heile igähižen elon,8no nene, ked meletaba vaiše ičesaze i kundleba värhut toden sijas, nägištaba hänen vihan da taban.9Tusk i ahtištuz linneb kaikuččele, ken tegeb pahad, ezmäi — evrejalaižile, a sid' kaikile toižile.10Hoštotez, korged arv da mir linneb kaikile, ked tegeba hüväd, ezmäi evrejalaižile, a sid' kaikile toižile,11ved' Jumal ei valiče rahvahid.

12Ked oma tehnuded grähkid käskištota, saba surman-ki käskištota. A ked oma tehnuded grähkid tetes käskištod, nenid sudiškatas käskišton mödhe.13Ved' Jumalan edes ei olgoi oiktad ned, ked korvil kundleba käskišton sanoid, a oiktad oma ned, ked eläba sen mödhe.14Konz Jumalad tundmatomad rahvahad, kudambil ei ole käskištod, iče tegeba muga kut märičeb käskišt, hö oma iče ičeleze kuti käskišt, hot' heil ei ole käskištod.15Sil hö ozutaba, miše käskišton azjad om kirjutadud heiden südäimihe. Sen todištab heiden heng-ki, ku heiden meletused väritaba vai polestaba heid.16Kaik nece, kut minun-ki saneltud hüväs vestiš, tuleb sil'mnägubale sen päivän, konz Jumal tob mehiden peitazjad Iisusan Hristosan sudale.

Evrejalaižed i käskišt

17Ka kutak nece om? Sinä sanud ičtaiž evrejalaižeks, sinä seižut vahvas, ku sinai om käskišt, i baffalitoi Jumalal.18Käskištod lugedes sinä opendatoi tundmaha hänen tahton i tedištad, mi om parahim.19Sinä uskod, miše oled sogedoiden vedäi, miše oled kuti lämoi pimedas,20tedmatomiden nevoi da el'getomiden opendai, ku sinai om kirjutadud käskištoho tedo da tozi.21Sinä opendad toižid, a mikš ed openda ičtaiž? Sanud: ala vargasta, a mikš iče vargastad?22Sanud: ala magada verhan akanke, a mikš iče magadad? Sinä alenzoitad tühjid jumaloid, a mikš anastad heiden pühäkodiden tavaroid?23Sinä ülendeletoi käskištol, a iče huigenzoitad Jumalad, murendad nenid käsköid.24Ved' Pühiš Kirjutusiš om sanutud: «Teiden tagut Jumalad tundmatomad rahvahad nagraba Jumalan nimed.»

25Ümbrileiktuz om hüvä, konz eläd käskišton mödhe. No konz mäned käskištod vasthapäi, sinä-ki, ümbrileiktud, oled kuti ümbrileikmatoi.26Ku ümbrileikmatoi eläb käskišton märičendan mödhe, ei-ik pidaiži sanuda, miše hän om ümbrileiktud?27Se ümbrileikmatoi, ken üks'kaik eläb käskišton mödhe, sudiškandeb sindai, ku mäned käskištod vasthapäi, hot' nece kirjutadud käskišt om-ki sinai i sinä oled ümbrileiktud.28Todesine evrejalaine ei ole se, ken irdpolespäi om evrejalaine, i todesine ümbrileiktuz ei ole se, mitte nägub hibjas.29Todesine evrejalaine om se, ken om südäimes evrejalaine, i todesine ümbrileiktuz om südäimes, necidä ei voi tehta käskišt, a vaiše Heng. Mugoine evrejalaine sab kitändan ei rahvahaspäi, a Jumalaspäi.


предыдущая глава Глава 2 следующая глава