Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

KIRJEINE RIMALAIŽILE

Глава 1

1Minä, Pavel, Iisusan Hristosan käskabunik, kuctud apostoloihe da valitud sanelemha Jumalan hüväd vestid, oigendan tervhutesid teile kaikile.

2Se hüvä vest', kudamban Jumal jo edelpäi toivoti Pühiš Kirjutusiš ičeze sanankandajiden kal't,3om sana hänen Poigan polhe. Sündundan poles hän oli Davidan suguspäi;4hengen pühüden poles hän oli Jumalan Poig, kudambal om vald i kudamb eläbzoitusen kal't necile sijale om pandud. Hän om Iisus Hristos, meiden Ižand.5Hänespäi minä olen sanu armoid i apostolan sijan, miše hänen nimen täht vedäda kaikid Jumalad tundmatomid rahvahid uskmaha hänehe i kundelmaha händast.6Neniden Iisusan Hristosan kuctud mehiden keskes olet tö-ki.7Armoid da mirud Jumalas, meiden Tataspäi da Ižandas Iisusas Hristosaspäi teile kaikile Rimas olijoile, kudambid om kuctud tehmahas pühäks rahvahaks!

Pavel tahtoib kävuda Rimas

8Ezmäi kaiked kitän Iisusan Hristosan nimespäi minun Jumalad kaikiš teiš, sikš ku teiden uskondan polhe sanutas kaikjal mirus.9Jumal, kudambale minä služin kaikel südäimel i sanelen hüväd vestid hänen Poigan polhe, todištab, miše minä kaiken aigan johtutan teid minun loičendoiš.10Kaiken loičen, miše kut taht putuižin teidennoks, ku linneb neche Jumalan vald.11Lujas tahtoižin nägištada teid, miše jagada teile hengeližid lahjoid i tugeta teid,12toižin sanoin: minä dai tö, mö saižim toine toižespäi rohktust meiden ühthižes uskondas.13Tahtoin, miše tedaižit, velled, jo äi kerdoid ladin tulda teidennoks, no tähäsai mi-se om telustanu minei. Tahtoižin teiden-ki keskes kerata semetud satusid, kut olen keradanu toižiden rahvahiden keskes.14Olen velgas grekalaižile i varvaroile, melekahile i meletomile,15i sikš olen vaumiž sanelemha hüväd vestid teile-ki, Rimas olijoile.

Hüvän vestin vägi

16Minä en huiktelde Hristosan hüväd vestid, se om Jumalan vägi, i se tob päzutandan jogahižele, ken sihe uskob, ezmäi evrejalaižile, sid' grekalaižile.17Jumalan tozioiktuz' avaidase vaiše uskondas i vaiše muga. Ved' om kirjutadud Pühiš Kirjutusiš: «Tozioiged eläb uskondal.»

Mehiden grähkiden jured

18Jumalan viha tuleb taivhaspäi kaikuččen jumalatoman da pahan azjan päle, kudambid mehed tegeba, sikš ku hö ičeze tegoil telustaba toižile tedištada tot Jumalan polhe.19Midä Jumalan polhe voib tedištada, sen hö voiba nägištada. Ved' Jumal om ozutanu sen heile.20Mi Jumalas om nägumatoi — hänen igähine vägi i jumaluz — sen voib el'geta mirun tegemižen aigaspäi, ku kacta hänen töihe. Sikš heil ei ole mil polestada ičtaze.21Hö oma tundnuded Jumalad, no ei olgoi kundelnuded da kitnuded händast kuti Jumalad, a oma vajunuded tühjiže paginoihe, i heiden el'getomad südäimed om sebadanu pimed.22Hö oma sanunuded, miše oma melekahad, a iče oma tehnus meletomikš.23Heile oliži pidanu kumartas kolematomale Jumalale, a hö oma kumardanus surmaližiden mehiden, linduiden, nel'l'jaugaižiden i ujelijoiden kuvile.24Sikš Jumal om küksnu heid südäimen pahoiden himoiden tagut paganoihe radoihe, huigenzoitmaha ičeze hibjoid.25Jumalan toden hö oma vajehtanuded kelastushe, oma kumardanus da služinuded sille, mi om tehtud, a ei Tegijale — olgha hän igän kittud, amin'.26Sikš Jumal om jätnu heid huiktoiden himoiden valdha. Naižed oma vajehtanuded oiktoid hibjkosketusid naižen da mužikan keskes londusen vastkarižihe;27a mužikad oma tacnuded oiktoid hibjkosketusid naižidenke, i mužikoiš om sündnu himo toine toižehe. Hö kesknezoi tegeba huiktoid azjoid i saba ičheze pahan opendusen, mitte om märitud lähtnuzile värale tele.

28I ku hö ei pidänugoi arvos Jumalan tundmust, sikš Jumal om jätnu heid neniden huiktoiden meliden valdha tehmaha sidä, midä ei sa.29Hö oma täuded kaikenlašt värhut, vedelust, pahut, ažlakut, vihad, täuded kadehut, rikondtahtod, ridoid, manitusid, pahantahtod30da oma kelenkandišijad, pahanpagižijad, Jumalan vihanikad, lujas huiktatomad, nenakahad i baffalijad, pahan radon ecijad, hö ei kundelkoi kazvatajid,31oma el'getomad i heile ei sa uskta, hö ei armastagoi, ei kožugoiš nikenenke da ei žalleičegoi nikeda.32Hö tedaba, miš om Jumalan oiged sud: ken muga eläb, ka maksab, miše putta surman käzihe. No iče kaiken-se tegeba muga i völ kitäba toižid, kudambad tegeba ningažo.


предыдущая глава Глава 1 следующая глава