Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

PETRAN EZMÄINE KIRJEINE

Глава 3

Kut pidab jumalanuskojale eläda ičeze kanzas

1Muga tö-ki, akad, kundelkat ičetoi mužikoid, miše nene mužikad, kudambad völ ei uskkoi Jumalan sanaha, saižiba akan elon kal't sanoita-ki uskondan,2konz hö nägištaba, kut tö Jumalad varaiten elät puhtast elod.3Algat čomenzoitkoi ičtatoi pälpäi — hibusiden sugindal, kuldripkil da kal'hil sobil,4a olgha teiden čomuz' peittud südäimehe, olgha se armastusen da hillän hengen čomuz'. Sidä Jumal pidäb korktas arvos.5Muga čomenzoitiba ičtaze endevanhal jumalahižed naižed, kudambad paniba nadejad Jumalaha. Hö kundliba ičeze mužikoid,6kut Sarra-ki kundli Avraamad da kucui händast ižandaks. Tö-ki olet Sarran tütred, ku teget hüväd i et antkoi pöl'gästoitta ičtatoi nimiččil varaidusil.

7Muga tö-ki, mužikad, elägat melenke ičetoi akoidenke i muštkat: hö oma vällembad teid. Olgat hüväd heile, ved' hö ühtes teidenke saba Jumalaspäi lahjaks elon. Siloi teiden loičendoile ei telusta nimi.

Tirpand oiktan azjan tagut

8Lopuks sanun: olgat kaik üks'meližed, jagagat teiden ihastused da voikud kesknetoi, armastagat toine tošt, olgat hüväsüdäimeližed, hüvätabaižed da hilläd.9Algat vastkoi pahal pahale, pahal sanal pahaze sanaha, a paremba blahoslovigat, teten, miše sidä tehmaha teid kuctihe-ki: tö sat jäl'gestuseks Jumalan toivotadud blahoslovindan.10I sid'
ken tahtoib armastada elod
da nägištada hüvid päivid,
pidelkaha ičeze kel' varhindoiš pahoiš sanoišpäi
a huled — kelastusespäi.
11Käraukatoiš kaikes pahaspäi, a tehkat hüväd,
eckat mirud i tahtoigat sidä.
12Sikš ku Ižandan sil'mäd kacuba tozioiktoiden polhe,
hänen korvad kundleba heiden loičendoid,
a Ižand libub nenid vasthapäi,
ked tegeba pahut [miše küksta heid man pälpäi].

13Ken voib tehta teile pahad, konz tö tahtonke tartut hüvihe töihe?14Hot' teile tuleb-ki tirpta ahtištusid oiktoiden azjoiden tagut, ka üks'kaik olet ozakahad! Algat varaikoi, algat holdugoi,15a pidägat Ižand Jumal ičetoi südäimiš pühän, i olgat kaiken vaumhed andmaha vastust jogahižele, ken küzub, miš om teiden nadei. No antkat se vastuz hilläšti da laskvas.16Pidägat ičetoi heng puhthan, miše nenile, ked lajiba teiden hüväd elod Hristosas, tegižihe ani huiged siš, miš hö teid lajiba kut pahantegijoid.17Paremb om tirpta ahtištusid hüviden tegoiden tagut — olgha mugoine Jumalan vald — mi pahoiden tegoiden tagut.18Ved' Hristos-ki koli kerdan i igäks grähkiden tagut, oiged — väriden tagut, miše vedäda meid Jumalannoks. Hänen hibj riktihe, no henges händast tehtihe eläbaks.19I hengeližes olendas hän mäni da saneli türmas olijoile kolnuzile hengile,20ked endevanhal ei kundelnugoi Jumalad, konz hän Nojan päivil tirpten varasti, kuni tehtihe sur' veneh. Vaiše erasid mehid, kaiked kahesa, päzutadihe siloi venehel vetme.21Nece vetme päzutand ozutab valatust, kudamb nügüd' teid päzutab. Valatuz — nece ei ole hibjan redun pezemine, a puhthan hengen pakičemine Jumalaspäi. Se tuleb Iisusan Hristosan eläbzumižen kal't,22hänen kal't, ken libui taivhaze da ištub Jumalan oiktal kädel da kenen valdan alle om pandud angelad, valdad da väged.


предыдущая глава Глава 3 следующая глава