Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

PETRAN EZMÄINE KIRJEINE

Глава 2

Eläb kivi da pühä rahvaz

1Sikš tackat polhe kaik pahuz' da manitelend, algat heitelgoiš parembikš, algat kadehtigoi toižiden hüväd, algat pagiškoi pahad toižiden polhe.2Kut vaiše sündnuded lapsed, tahtoigat puhtast hengelišt maidod, miše sil kazda da sada päzutandan.3Ved' tö olet jo «mujanuded, mitte hüvä Ižand om».

4Tulgat hänennoks, eläban kivennoks, kudamban mehed oma lükäidanuded, no kudamban om valičenu Jumal da kudamb om hänele kalliž.5Eläbin kivin pangat ičtatoi hengeližen pertin sauvondaha, miše tehtas pühäks papkundaks da zavodida toda Jumalale hengeližid žertvoid. Ned oma hänele mel'he Iisusan Hristosan täht.6Ved' om sanutud Pühiš Kirjutusiš:
— Minä seižutan Sionaha kiven,
päkiven, valitud da kal'hen.
Ken hänehe uskob,
ei putu huiktaha.

7Ka teile, ked uskot, nece kivi om kalliž, no nenile, ked ei uskkoi,
«kivi, kudamban sauvojad taciba laptaha,
om tehnus päkiveks»

8da
«kiveks, kudambaha kukištudas,
da kal'l'oks, kudamban tagut langetas».

Hö kukištuba, sikš ku ei uskkoi sihe, midä Jumal om sanunu, i muga heile om märitud elos.

9No tö olet valitud rod, suren kunigahan papkund, pühä rahvaz, Jumalan ičeze rahvaz, i teid pandihe sanelemha hänen suriden tegoiden polhe, hänen, ken om kucnu teid pimedaspäi ičeze čudosižehe päivänvauktaha.10
Ende tö et olnugoi rahvaz,
no nügüd' tö olet Jumalan rahvaz.
Ende tö olit Jumalan armoita,
no nügüd' hän om armahtanu teid.

Jumalanuskoi mirus

11Minä pakičen teid, kal'hed velled, ked elät tulijoiden kartte verhas mas: algat antkoi valdad hibjan himoile, kudambad toradaba hengenke.12Elägat hüvin Jumalad tundmatomiden rahvahiden keskes, i hot' hö erašti lajiškandeba teid kuti pahantegijoid, no konz nägištaba teiden azjoid, ka zavodiba ülenzoitta Jumalad sil päiväl, konz hän tuleb sudimaha mirud.

Jumalanuskoi da valdmehed

13Kundelkat kaikid maižid valdanpidäjid: kunigast, kudamb om kaikid ülembaine,14pämehid, kudambid kunigaz om pannu kovas opendamha pahantegijoid i kitmaha hüväntegijoid.15Ved' nece om Jumalan taht, miše tö hüvil azjoil lopenzoitaižit el'getoman rahvahan meletomid paginoid.16Tö olet valdal, no üks'kaik necil valdal algat tehkoi pahad, a elägat Jumalan käsköiden mödhe.17Pidägat korktas arvos kaikid, armastagat uskondvellid, varaikat Jumalad, pidägat korktas arvos kunigast.

18Orjad, olgat ičetoi ižandoiden valdan al, olgat kundlijaižed ei vaiše hüvile da hobedtabaižile ižandoile, no nenile-ki, ked oma pahatabaižed.19Hüvä om sille mehele, ken mahtab tirpta ahtištusid i mokid vigatoman oldes, sikš ku tedab, miše mugoine om Jumalan vald.20A ku tö mokičetoiš, konz teid lödas teiden grähkiden tagut, ka miš sid' kitta? A ku tirpaškandet ahtištusid ičetoi hüviden azjoiden polhe, ka sid' Jumal teid kitäb.21Sihe ved' teid om kuctud, sikš ku Hristos-ki tirpoi meiden täht da jäti meile ozutesen, miše astuižim hänen jäl'ghe.22
— Ved' hän ei tegend grähkid,
i hänen suspäi niken ei kulend kelastust.

23Konz händast satatadihe sanal, hän ei tahtoind vastata sil-žo, a andoi ičtaze sen sudjan käzihe, kudamb sudib oiktal sudal.24Hän libuti meiden grähkäd ičeze hibjas ristha, miše mö oližim kuti kolnuded grähkiden täht i eläižim tozioiktusen täht. Hänen kibedoil tö olet tehnus tervhikš.25Tö olit kut segoinuded lambhad [paimneta], a nügüd' tö olet pördnus teiden hengiden Paimnennoks da Kacujannoks.


предыдущая глава Глава 2 следующая глава