Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JAKOVAN KIRJEINE

Глава 5

Sana bohatoile

1Kulgat tö, bohatad! Voikkat i laskkat kidoid siš ozatomudespäi, mitte teravas tuleb.2Teiden bohatuz' om hapnu i kojeged oma sönuded teiden sobad.3Teiden kuldad da hobedad oma rostkes. Nece roste todištab teid vasthapäi, se söb teiden hibjad kuti lämoi. Tö olet keradanuded bohatust nenil jäl'gmäižil elonpäivil.4Tö anastit paukan radnikoilpäi, kudambad oliba rahnnuded teiden pöudoid. Kulgat: nece pauk kidastab, i nece kida loihe Ižandan Savaofan korvihe.5Tö olet elänuded man päl külläd elod da bohatuses, no tö olet sötnuded ičetoi südäimed kuti živatan pututandpäiväl.6Tö olet sudinuded i riknuded tozioiktoid, kudambad ei vastustanugoi teid.

Tirpkat da varastagat

7Ka olgat tirpajad, velled, Ižandan tulendahasai. Kackat, kut manradai varastab tirpten man kallišt villäd, varastab sügüz'- i keväz'vihmoid.8Olgat tö-ki tirpajad i püžugat vahvas, sikš ku Ižandan tulend om jo läz.9Algat voikkoiš, velled, toine toižen päle, miše teid ei voiži sudida. Sudj seižub jo uksiš.10Velled, kackat Jumalan sanankandajihe, kut heile pidi mokitas i tirpta, konz hö saneliba Ižandan nimes.11Nenid, ked tirpaba lophusai, mö sanum ozakahikš. Tö olet kulnuded Jovan tirpandas i tedat, kut lopuks Jumal abuti hänele. Ižand om lujas armahtai i žalleičii.

12Edel kaiked, velled, algat antkoi sanad i algat vahvištoitkoi sidä ei taivhan, ei man i ei min-ni toižen kal't. Ku tahtoit vahvištoitta, sanugat vaiše: «Ka», a ku olet vasthapäi, sanugat vaiše: «Ei». Tehkat muga, ika teid sudiškatas.

Loičendan vägi

13Ku ken-ni teišpäi tirpab mokid, loičkaha. A ku ken-ni om hüviš meliš — pajatagha kitändpajoid.14Ku ken-ni teišpäi läžub, kuckaha hän ičezennoks uskondkundan vanhembid. Hö voidelkaha händast pühävoil Ižandan nimes i loičkaha hänes,15i uskondanke sanutud loičend tervehtoitab läžujad. Ižand libutoitab händast jaugoile, i ku hän om tehnu grähkid, ka ned pästtas hänele.16Sikš avaikat ičetoi värad tegod toine toižele i loičkat toine toižen polhe, miše tehtas tervhikš. Tozioiktan ristitun loičend om vägev i äjan abutab.17Ilja oli mez', mugoine kut mö-ki. Hän loiči kaikes südäimespäi, miše ei oliži vihmad koume polenke vot.18I ku hän möst sid' loiči, ka taivaz andoi vihman, i ma andoi villän.

19Velled, ku ken-ni teišpäi segoib Jumalan todespäi, a toine pördutab händast oiktale tele,20ka tekat nece: ken kändab grähkhišt mest väral telpäi, se päzutab händast surmaspäi i katab äjan grähkid.


предыдущая глава Глава 5 следующая глава