Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JAKOVAN KIRJEINE

Глава 2

Algat čurakatoiš gollišpäi

1Minun velled, tö, ked uskot meiden ülenzoittud Ižandaha Iisusaha Hristosaha, algat čurakatoiš nimiččid mehid.2Ku teiden suimale tuleb mez' kuldasine renghaine sormes i bohat sädo päl, vai necen-žo aigan tuleb gol'l' mez' hondoiš sobiš,3i ku tö panet ezisijale bohatan i sanut hänele: «Sinä ištte tänna, täs om hüvä sija», a gol'l'ale sanut: «Sinä seižu sigä», vai: «Ištte tänna lavale, minun jaugoihe»,4ka jose tö et valikoi mehid? I jose tö et tehkoiš värikš sudjikš?

5Kulgat, armhad velled! Ei-ik Jumal ole valičenu mirun gollid, miše hö tegižihe bohatoikš uskondas i saižiba jäl'gestusen Jumalan valdkundas? Necen valdkundan om toivotanu Jumal heile, kudambad armastaba händast.6A tö huigenzoitat gollid. Ei-ik sid' bohatad anastagoi teil oiktust i antkoi teid sudale?7Ei-ik hö tehkoi pahaks sidä hüväd nimed, kudambal teid kuctas?8I ku tö tozi-ki elät kaikiš korktemban käskön mödhe, ninga, kut om Pühiš Kirjutusiš sanutud: «Armasta ičeiž lähembašt, kut ičtaiž», ka teget oikti.9No ku tö zavodit erigoitta mehid toine toižespäi, ka teget grähkid, i käskišt sanub teid värnikoikš.10I sikš se, ken eläb käskišton mödhe, no kukištub vaiše ühtes sijas, om värnik kaikiš sijoiš.11Hän, ken sanui: «Ala magada verhan akanke», sanui necen-ki: «Ala riko». I sinä hot' ed magada verhan akanke, no rikod, ka sinä üks'kaik oled värnik käskišton edes.12Pagiškat da tehkat kut nene, kudambid Jumal sudib sen käskišton mödhe, mitte pästab mehen valdale.13Ken ei armahta tošt, sidä Jumal-ki sudiškandeb armahtuseta. Armahtuz ei varaida sudad.

Uskond da tegod

14Velled, midä ližad om siš, ku ristit sanub, miše uskob, no iče ei tege nimiččid tegoid? Voib-ik mugoine uskond päzutada händast?15Ku sinun vellel vai sizarel ei ole sobid da jogapäiväšt sömäd,16ka mittušt ližad linneb sinun sanoiš: «Mängat mirunke, lämbitagatoiš da sögat külläks», ku ed anda heile sidä, miš heil om mairiž?17Muga om uskondanke-ki. Üksin, tegoita, se om kolnu.

18Voib olda, ken-ni sanub: «Sinai om uskond, minai tegod.» Minä sanun hänele vastha: «Ozuta sinä minei uskond tegoita, a minä ozutan sinei uskondan ičein tegoil.»19Sinä uskod, miše Jumal om vaiše üks', i hüvin teged. No ved' pahad henged-ki uskoba da säraidaba.20No ed-ik sinä, tühj mez', näge: uskond tegoita om kolnu.21Ei-ik tegoiden tagut meiden ezitat Avraam ole tehnus tozioiktaks, ku pani ičeze poigan Isakan žertvaks altarile?22Näged: uskond oli hänen tegoiš, a tegoiš uskond tegihe täudeks.23Muga tuli todeks Pühiden Kirjutusiden sana: «Avraam uskoi Jumalale, i Jumal lugi hänen uskondan hänele tozioiktuseks.» Muga hän sai nimen «Jumalan sebranik».24Näget sid', kut mez' tegese tozioiktaks tegoiden tagut, a ei vaiše uskondan tagut.25Vedeluznaine Raav-ki tegihe tozioiktaks tegoiden tagut, konz oti ičezennoks izrail'aižid tedustajid i abuti heile pageta tošt tedme.26Muga kut hibj om kolnu hengeta, muga uskond-ki om kolnu tegoita.


предыдущая глава Глава 2 следующая глава