Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JAKOVAN KIRJEINE

Глава 1

1Minä, Jakov, Jumalan da Ižandan Iisusan Hristosan käskabunik, oigendan tervhutesid kahteletoštkümnele heimokundale, kudambad levedali eläba kaikjal mirus.

Manitused da uskond

2Velled, olgat vaiše hüväs meles, konz putut hot' miččihe taht manitusihe.3Tö ved' tedat: konz teiden uskond manitusiš püžub vahvan, se kazvatab teiš tirpandad.4Teile pidab opetas tirpmaha kaiked, miše tö tegižitoiš täuz'igäižikš i kaikes vigatomikš.5No ku kenel-ni teišpäi ei täudu melevut, pakikaha sidä Jumalalpäi, i hänele anttas sidä. Jumal andab kaikile täudel märal, lajimata.6No hänele pidab pakita uskondanke, tošt meletamata. Vaiše pit'kha meletai om kuti meren laineh, kudamban tullei ajab sinna-tänna.7Mugoine mez' algha meletagoi samha Ižandaspäi nimidä.8Hän om kaks'meline mez', kudamb vajehtab ičeze melid kaikes, midä vaiše tegeb.

9Alembaine vel'l' olgha korged sil, miše sab ülemban arvon,10a bohat vel'l' sil, miše händast alenzoittas, ved' hän kadob, kut nitun änik.11Päiväine nouzeb, i räk kuivadab heinän. Änikoine lankteb maha, i sen čomuz' om jo mänetadud. Muga bohat-ki mez' vänttub jogapäiväižiden azjoiden keskhe.

12Ozakaz om se, ken püžuškandeb vahvan manitesiden keskes. A konz hän kaikiden manitesiden keskes om püžunu vahvan, ka hän sab vägestuzvencaks elon. Jumal om sen toivotanu nenile, ked händast armastaba.13Algha niken, ken putub manitushe, sanugoi: «Jumal mindai manitab.» Jumal ei voi putta pahan manitusihe, i iče ei manita nikeda.14Kaikuttušt manitab hänen ičeze himo; se vedäb händast da hus'utab.15Sid' himo tegese kuti kohtukahaks i sündutab grähkän, a konz grähk om kaznu täudeks, se sündutab surman.

16Algat segoikoi, velled!17Kaikutte hüvä andmine i kaikutte hüvä lahj tuleb ülähänpäi, taivhan tähthiden Tataspäi, kudambanno ei vajehtade nimi, i kus vauged da pimed ei vajehtade.18Ičeze tahton mödhe hän sünduti meid toden sanal, miše mö oližim hänen tegoiden ezmäine satuz.

Sanan oiged kundelmine

19Ka, kal'hed velled, jogahižele mehele pidab tarkas kundelta, no ei pida rigehtida paginoiš i kurktundas,20sikš ku mehen kurktund ei ve oiktoihe azjoihe, kudambid Jumal tahtoib.21Ka tackat kaik paganad meled i kaik pahuz'! Laskvas otkat südäimehe sana, kudamban Jumal om teihe semendanu i kudamb voib päzutada teid pahaspäi.

22Tehkat, kut käskeb sana, algat olgoi vaiše kundlijoin — ika manitatoiš.23Se, kudamb kuleb sanan, a ei tege sen mödhe, om kuti mez', kudamb kacub ičeze modod zirklos.24Ka, hän tarkas kacub ičeze päle, a ku lähteb, ka sid'-žo unohtab, mitte hän oli.25A se, ken tarkas kacub todesižehe käskištoho, kudamb pästab mehen valdale, da ei unohta nimidä kulištadud sanoišpäi, a tegeb niiden mödhe, linneb ozakaz ičeze radoiš.

26Ku ken-ni teišpäi lugeb ičtaze uskojaks, a ei mahta pidäda kel't hambhiden keskes, hän manitab iče ičtaze, i hänen uskond om tühj.27Puhtaz, Jumalan da Tatan sil'miš vigatoi uskond om se, miše pidäda hol't armotomiš lapsiš da leskiš, konz hö oma ahtištusiš, da vedäda ičtaze muga, miše mirun pahuz' ei tartuiži sinuhu.


предыдущая глава Глава 1 следующая глава