Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

APOSTOLOIDEN TEGOD

Глава 27

Matk Rimha

1Konz oli pättud, miše meile pidi lähtta meriči Italiaha, Pavel i erased toižed türmas ištujad anttihe Juliale, Avgustan kogortan sadanpämehele.2Mö ištuimoiš adramitalaižehe laivha, kudambale pidi lähtta Azian randišton sijoidme, i päzuim merele. Meidenke oli makedonialaine Aristarh Fessalonikaspäi.3Toižel päiväl mö tartuim Sidonan randha, i Juli, kudamb pidi Pavlan hüvin, pästi händast sebranikoidennoks, miše hö holduižiba hänen azjoiš.

4Lähttes sigäpäi mö ajoim Kiprsaren peitos, sikš ku oli vasttullei.5Sid' ajoim meres päliči Kilikias i Pamfilias siriči i tulim Likian Miraha.6Sigä sadanpämez' löuzi aleksandrialaižen laivan, kudamb ajoi Italiaha, i ištuti meid sinna.7Äi päivid mö mänim hilläšti edemba, i ülenväged tulim Knidannoks. Tullein tagut mö em putnugoi sinna, kuna tahtoim, sikš meile pidi ajada Salmonan nemes siriči Kritan tünän randan polele.8Ülenväged ajoim mö pidust' randad i tulim sijaha, kudamban nimi oli Hüväd valdmad. Se oli läz Laseja-lidnad.

9Mäni äi aigad, i pühütandpäiv oli jo tagan, i oli lujas opak ujuda merel. Pavel nevoi toižile:10«Mehed, minä tedan, miše meiden matk linneb lujas paha i jüged ei vaiše tavarale i laivale, no meiden hengele-ki.»

11No sadanpämez' uskoi laivan pämehele i sen ižandale enamban mi Pavlan sanoile.12Da völ ku nened valdmad ei sättunugoi laivale seižundsijaks tal'vel, sikš äjad nevoiba lähtta sigäpäi i ajada edemba i kut-ni putta tal'veks hot' Finikaha, ühthe Kritan valdmoihe. Finikan valdmad oliba pohjoiž-päivlaskman i suvi-päivlaskman tulleiden vastpolel.

Torok merel

13Konz sid' zavodi puhuda väl'l' suvitullei, hö meletiba, miše saiba sen, min oliba tahtoinuded, i läksiba ani pidust' Kritan randad.14No mäni pordoine aigad i sares üliči puhuškanzi käred i vägev muga sanutud evroklidon-tullei.15Se tullei tembaiži laivan ičeze valdha, i ku laiv ei voind mända vasttulleihe, ka mö andoimoiš lainhiden valdha i kandišimoiš mertme.16Konz mö päzuim penen Kavda-saren peitho, mö surel vägel lendim abuvenehen laivha.17Konz veneh oli letud laivha, merimehed tabazihe abutarbhiže. Hö vediba norad laivas aliči i sidoiba niil laivan, miše se ei mureniži. Hö varaižiba išttas Sirtan lodole i sikš heitiba purehen i muga kandišihe.18Torok oli mugoine vägev, miše toižel päiväl mehed zavodiba tacelta tavaroid päliči laidoiš,19i koumandel päiväl mö ičemoi käzil tacim kaik laivan kalud merhe.20I ku äi päivid ei nägund ni päiväšt, ni tähthid, i ku torok edemba-ki bauhuti, ka mö em enambad nadeinus jäda henghe.21No ku mö hätken em olnugoi sönuded nimidä, ka Pavel libui i sanui: «Mehed! Teile pidanuiži kundelta mindai, a ei lähtta Kritaspäi, siloi tö et nähnuiži mugoižid pahusid da jügedusid.22No nügüd' nevon teile olda rohktan. Ni üks' teišpäi ei kole, vaiše laiv mureneb.23Männudel öl minun edehe tuli Jumalan angel, hänen, kenen minä olen-ki i kenele služin.24Angel sanui: ‘Ala varaida, Pavel. Sinä seižuškanded kesarin edes, i Jumal andab sinei sen lahjan, miše kaik sinun sebranikad jäba henghe.’25Olgat sikš rohktad, mehed! Minä uskon Jumalaha i tedan, miše muga linneb, kut om minei sanutud.26Meid völ lükäidab miččele-ni sarele.»

Laivan murendamine i mehiden päzumine surmaspäi

27Tuli nellänz'toštkümnenz' ö, a mö kaiken-se ajelimoiš Adriatikanmertme. Läz kesköd merimehed rižiba, miše ma om läheli.28Hö märičiba meren süvüden i homaičiba, miše se oli kaks'kümne sül't, a penes aigkeskustas päliči hö märičiba udes i nägištiba, miše se oli vižtoštkümne sül't.29Merimehed varaižiba, miše laivan voib tacta kivile, sikš pästiba vedhe nel'l' perajakkarid i varastiba, miše teramba tuliži päiv.30No merimehed napriba pageta laivaspäi, i pästiba venehen vedele. Muga hö tahtoiba ozutada, kuti pästaba nenajakkarid vedhe.31No Pavel sanui sadanpämehele i saldatoile: «Ku nene mehed ei jägoi laivha, ka tö et voigoi päzuda surmaspäi.»32Siloi saldatad čapoiba sanktad norad, kudambad pidiba abuvenehen, i se lanksi.

33Edel päiväižen nouzmad Pavel zavodi kucta kaikid sömha. Hän sanui: «Tämbei om jo nellänz'toštkümnenz' päiv, konz tö varastusiš olet sömäta i muruta sus.34Sikš kucun teid sömha. Muga tö päzut surmaspäi. I ni ühtel teišpäi hibuz-ki ei lankte päspäi.»35Konz hän oli sanunu necen, hän oti leibän i kaikiden sil'miš kiti Jumalad, lohkaiži leibän i zavodi söda.36Toižed-ki tegihe rohktembikš i zavodiba söda.37(Meid laival oli kaiked kaks'sadad seičemekümne kuz' mest.)38Konz kaik oliba sönuded külläks, hö zavodiba kebnenzoitta laivad i tacelta villäd merhe.

39Päiväižen nouzmas merimehed ei tundištanugoi randad, vaiše nägiba leterandasižen karan. Hö ladiba, ku voib, siš sijas tartta randha.40Hö čapoiba norad i jätiba jakkarid vedhe, pästiba peramelad norišpäi, libutiba penen nenapurehen i oigenziba laivan randhapäi.41No laiv ištuihe letelodole. Laivannena vajui letkehe i jäi likumata, a tagapera mureni suriden lainhiden löndaspäi.42Saldatad tahtoiba rikta kaikid türmnikoid, miše ni üks' heišpäi ei pageniži ujuden,43no sadanpämez' tahtoi päzutada Pavlad surmaspäi i azoti heid. Hän käski nenile, ked mahtoiba ujuda, ezmäižile hüppida vedhe i ujuda randhapäi,44a toižile ujuda hot' laudoil, hot' miččil-ni laivaspäi jänuzil kaluil. Muga kaik päzuiba randha.


предыдущая глава Глава 27 следующая глава