Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

APOSTOLOIDEN TEGOD

Глава 26

1Agrippa sanui Pavlale: «Void iče pagišta ičeiž azjoiš.»

Siloi Pavel libuti käden i zavodi puhtastandpaginan:

2«Agrippa-kunigaz! Minä tozi-ki voin sanuda ičtain ozavaks, ku voin tämbei sinun edes puhtastadas kaikes sišpäi, miš evrejalaižed väritaba mindai.3Ved' sinä tunded lujas hüvin kaik evrejalaižiden verod i ridküzundad. Sikš pakičen, miše tirpandanke kundližid mindai.4Kaik evrejalaižed lujas hüvin tedaba minun elon nores aigaspäi, sikš ku laps'aigaspäi olen elänu ičein rahvahan keskes Jerusalimas.5Hö amu tundeba mindai i voiba todištada, ku tahtoiba, miše minä olen elänu farisejan, meiden uskondan kovembiden opendusiden mödhe.6Tämbei minä seižun sudan edes, sikš miše nadeimoi sihe toivotushe, kudamban Jumal om andnu meiden tatoile.7Kaks'toštkümne meiden rahvahan heimod öd i päiväd väzumata služiba Jumalale i nadeišoiš nähta, konz nece toivotuz todenzub. Necen nadejan tagut, Agrippa-kunigaz, evrejalaižed väritaba mindai.8Nu ka midä? Jose teile om jüged uskta, miše Jumal eläbzoitab kollijoid?

9Minä-ki ende meletin, miše minei tarbiž kaikel vägel vastustada Iisusan Nazaretalaižen nimed.10Minä muga tehlin-ki Jerusalimas. Konz sain ülembaižil papilpäi valdan, ka tacin türmha äjid jumalanuskojid. I konz heid surmitihe, minä-ki andoin änen sen poles.11Paksus minä mokičin heid kaikiš suimpertiš i väges käskin sanuda midä-ni pahad Iisusad vasthapäi. Märatoman vihan valdas kävelin taboitelmaha heid eskai verhiže lidnoihe-ki.

12Necen täht, konz sain valdan i käskön ülembaižil papilpäi, minä läksin Damaskaha.13No matkan aigan, hüvä kunigaz, minä keskpäivän nägištin, kut taivhaspäi leimahti lämoi, kudamb hošti enamban mi päiväine. Se sebazi mindai i minun sebranikoid.14Mö kaik lanksim maha, i minä kulištin änen, kudamb sanui minei evrejan kelel: ‘Saul, Saul, mikš küksed mindai? Sinei om jüged astta, ku sinä vastustad minun ohjandad.’15Minä küzuin: ‘Ižand, ken sinä oled?’ Hän sanui: ‘Minä olen Iisus, se, keda sinä küksed.16Libu jaugoile. Minä olen ozutanus sinei, sikš ku olen valičenu sindai käskabunikaks i todištajaks sihe, midä oled nähnu i midä völ nägištad, konz minä ozutamoi sinei.17Minä pästan sindai ičeiž rahvahan i kaikiden rahvahiden käzišpäi, kudambidennoks nügüd' oigendan sindai18avaidamha heile sil'mäd, miše hö käraudaižihe pimedaspäi lämoihe i sotonan valdaspäi Jumalaha. Ku hö uskoba minuhu, heiden grähkäd pästtas, i hö voiškandeba olda nenidenke, keda Jumal om otnu pühiden keskhe.’

19Necen tagut, Agrippa-kunigaz, minä en voind vastustada taivhališt nägudest,20i olen sanelnu ezmäi Damaskas i Jerusalimas, a jäl'ges kaiktäna Judejas i Jumalad tundmatomiden rahvahiden keskes, miše kaikile tarbiž kärautas grähkišpäi Jumalaha i tehta tegoid, kudambiš nägub heiden käraudamine.21Necen tagut evrejalaižed tabaziba mindai pühäkodiš i napriba rikta.22No tähä päivhäsai Jumal om abutanu minei, i minä nügüd'-ki seižun i todištan kut penile muga surile-ki. Nimidä tošt en sanele, sanun vaiše siš, miš Jumalan sanankandajad i Moisei oma endustanuded:23Messiale pidi äjan mokitas i kolda, ezmäižele eläbzuda kollijoišpäi i sanelda päivänvauktan tulendan polhe kut evrejalaižile, muga Jumalad tundmatomile rahvahile-ki.»

24Pavlan puhtastandpaginan aigan Fest heikahti komedal änel: «Pavel, sinä oled lähtnu melespäi! Sinun sured kirjantedod tegeba sindai uradaks!»25No hän sanui: «En ole lähtnu melespäi, arvostadud Fest. Midä pagižen, se om todesine i melev azj.26Kunigahale nece kaik om tutab, sikš pagižen-ki avoin hänen edes. Minä tedan, miše ni üks' nece azj ei ole männu siriči händast — ved' nece kaik ei ole tehnus miččes-ni čogas.27Uskod-ik Jumalan sanankandajile, Agrippa-kunigaz? Minä tedan, miše sinä uskod.»28Agrippa sanui Pavlale: «Meletad-ik sinä, miše muga teravas void tehta mindai hristosalaižeks?»29Pavel sanui: «Hilläs vai teravas, no minä loičen Jumalale, miše ed vaiše sinä, no kaik toižed-ki, ked tämbei mindai kundleba, tegižihe mugoižikš, kut minä olen — vaiše nenita čapita.»

30Konz Pavel sanui necen, kunigaz libui, ühtes hänenke libuiba manižand i Verenika, i kaik ked oliba heidenke.31Lähttes zalaspäi, hö pagižiba kesknezoi: «Nece mez' ei ole tehnu nimidä, miš voiži panda händast čapihe vai surmita.»32Agrippa sanui Festale: «Necen mehen voinuiži pästta valdale, ku hän ei pakičenuiži kesarin sudad.» Sen täht manižand päti oigeta händast kesarin sudale.


предыдущая глава Глава 26 следующая глава