Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

APOSTOLOIDEN TEGOD

Глава 21

Matk Kesariaha

1Muga mö eriganzim heišpäi. Mö läksim i meriči tulim kohtha Kos-sarele. Toižel päiväl mö tulim Rodosha i sigäpäi Pataraha.2Sigä mö löuzim laivan, kudambale pidi mända Finikiaha. Mö ištuimoiš laivha i läksim matkha.3Konz näguškanzi Kipr, se jäi hurale, i mö ajoim Siriaha. Mö läksim randha Tiras, sigä pidi heitta tavarad laivaspäi.4Mö löuzim sigälaižid openikoid i olim heidenno nedalin. Pühän Hengen käskten hö pagištoitiba Pavlad, miše hän ei mäniži Jerusalimha.5Konz tuli aig, mö möst läksim matkha. Kaik velled akoidenke i lapsidenke satoiba meid lidnaspäi. Randal mö kombištuim i loičim ühtes.6Sid' mö prostimoiš heidenke i ištuimoiš laivha, a hö pördihe kodihe.

7Tiraspäi mö tulim Ptolemaidaha, i sigä meiden merimatk lopihe. Mö mänim rižamaha vellid i olim päivän heidenno.8Toižel päiväl Pavel i mö, hänenke olijad, läksim sigäpäi i tulim Kesariaha, seižutimoiš evangelistan Filippan pertihe. Hän oli üks' seičemes abunikaspäi,9i hänel oli nel'l' tütärt, kudambad völ ei olnugoi mehel i kudambad saneliba Jumalan vestid rahvahale.

10Mö olim ehtinuded olda heidenno äi päivid, konz sinna tuli Judejaspäi Jumalan sanankandai, kudamb kuctihe Agavaks.11Hän tuli meidennoks, oti Pavlan vön, sidoi ičeze jaugad i käded i sanui: «Muga sanub Pühä Heng: ninga evrejalaižed sidoba Jerusalimas sen mehen, kenen nece vö om, i andaba händast verhiden rahvahiden käzihe.»12Konz mö kulištim necen, mö ühtes Kesarian uskojidenke pakičeškanzim, miše Pavel ei mäniži Jerusalimha.13No Pavel sanui: «Mikš tö muga pagižet, mikš voikat i rebitat necil minun südänt? Minä en tahtoi olda vaiše čapiš, a olen vaumiž kolda Jerusalimas Ižandan Iisusan nimen täht.»14Ku mö em voinugoi pidäda händast, ka mö tüništuim i sanuim: «Olgha kaik Ižandan tahton mödhe».

Pavel vasttab Jakovan

15Neniden päividen jäl'ghe mö kerazimoiš i läksim Jerusalimha.16Erased openikad Kesariaspäi läksiba meidenke i toiba meid Mnasonan pert'he, kuna mö jäim elämaha. Mnason oli kipralaine, üks' amuižiš openikoišpäi.

17Konz tulim Jerusalimha, uskondvelled ihastusiš vastsiba meid.18Toižel päiväl Pavel läksi meidenke Jakovannoks, i sinna kerazihe kaik uskondkundan vanhembad-ki.19Pavel sanui heile tervhensanan i starinoiči tarkas kaiken, midä Jumal oli tehnu hänen radon kal't Jumalad tundmatomiden rahvahiden mehile.

20Konz vanhembad kulištiba sen, hö ülenzoitiba Jumalad, sid' sanuiba Pavlale:

«Sinä tedad, vellüdem, miše evrejalaižiden keskes om äi tuhid uskojid, i hö kaik seižuba vahvas Moisejan käskišton polel.21Heile sanutihe sinun polhe, miše sinä opendad evrejalaižile, ked eläba toižiden rahvahiden keskes, heitta Moisejan käskišt, i nevod, miše hö ei tegiži ümbrileiktust heiden lapsile i ei eläiži meiden rahvahan veroiden mödhe.22Midä meile tehta? Voib olda, keradase äi rahvast, sikš ku hö kulištaba, miše sinä oled tulnu tänna.

23Sen täht tege, kut mö sinei sanum: tägä om nel'l' mest, kudambad oma andnuded sanan Jumalale.24Ota heid, puhtastade heidenke ühtes i maksa kaik dengpidod heiden poles, miše hö voižiba kerita pä. Sišpäi kaik el'gendaba, miše paginad, kudambid hö oma kulnuded sinun polhe, oma tühjad i miše sinä tarkas eläd käskišton mödhe.25Mi koskeb toižiden rahvahiden uskojid, ka mö pätim i kirjutim heile kirjeižes muga: heile ei pida tehta nimidä mugošt, vaiše pidab, miše hö ei söiži sömäd, kudamb om pandud tühjiden jumaloiden altarile, mugažo vert i lihad, kudambaspäi veri ei ole pästtud, i ei eläiži vedeluzelod.»

26Pavel oti nene mehed i toižel päiväl ühtes heidenke puhtastihe. Sid' hän mäni pühäkodihe i sigä sanui, konz lopiše puhtastandaig i konz kaikuččes heiš tarbiž toda žertvlahj Jumalale.

Pavel tabatas

27Konz ned seičeme päiväd lopiškanzihe, erased Aziaspäi tulnuded evrejalaižed nägištiba Pavlan pühäkodiš. Hö libutiba rahvast i tabaziba Pavlan.28Hö kidastaškanziba: «Izrail'aižed, tulgat abuhu! Täs om se mez', kudamb kaikjal i kaikid opendab vastustamha meiden rahvast, meiden käskištod i necidä pühäd tahod. Nügüd' hän om eskai tonu grekalaižid-ki pühäkodihe i om paganzoitnu necen pühän tahon.»29Edehko hö oliba nähnuded efesalaižen Trofiman ühtes Pavlanke lidnas i meletiba, miše Pavel oli tonu händast pühäkodihe.30Kaik lidn kehuškanzi, i rahvaz tungihe ühthe kaikiš polišpäi. Pavel tabatihe i taraboštihe pühäkodišpäi, i sen verai sid'-žo saubatihe.31Konz hö jo tahtoiba rikta händast, kogortan pämehele todihe mugoine vest': kaik Jerusalim kehub.32Hän sid'-žo oti saldatoid i sadanpämehid i joksi rahvahannoks. Konz rahvaz nägišti kogortan pämehen i saldatoid, ka heiti Pavlan löndad.33Nece pämez' tuli lähemba, tabazi händast i käski kingitada kahthe čaphe. Sid' hän küzui, ken nece om i midä om tehnu.34Rahvazkogos erased kidastiba üht, toižed tošt, i ku ei voind mugomas kidas el'geta nimidä, ka hän käski veda Pavlan kazarmaha.35Konz Pavel oli pordhil, saldatoile pidi kantta händast käzil, sikš ku rahvaz oli lujas rändünu:36ved' sur' rahvazkogo astui jäl'ghe i kidasti: «Surm necile mehele!»

Pavlan puhtastandpagin

37Konz Pavel todihe kazarman verajannoks, hän küzui pämehel: «Voin-ik sanuda sinei kaks' sanad?» «Pagižed-ik sinä grekan kelel?», čududelihe pämez'.38«Ed-ik sinä ole se egiptalaine, kudamb ei amu libutoiti nel'l'tuhad razbainikad valdanpidäjid vasthapäi i vei heid rahvahatomha maha?»

39Pavel sanui: «Minä olen evrejalaine, minun koditaho om Kilikian man Tars-lidn, kudamban kaik tedaba. Küzun sindai, voižin-ik minä sanuda erasid sanoid rahvahale.»40Konz pämez' hökkähtui, Pavel seištes pordhil libuti käden, miše tüništoitta rahvast, i tegihe lujas hil'l'. Hän zavodi pagišta heile evrejan kelel:


предыдущая глава Глава 21 следующая глава