Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

APOSTOLOIDEN TEGOD

Глава 20

PAVLAN MATK JERUSALIMHA I RIMHA 20:1-28:31


Pavel lähteb Jerusalimha

1Konz nece kida lopihe, Pavel kucui openikoid ičezennoks, rohkenzoiti heid, prostihe i läksi Makedoniaha.2Asttes nenid tahoidme hän äjil sanoil vahvišti kaikid uskondvellid, i tuli Grekanmaha.3Hän oli sigä koume kud. Konz hän jo tahtoi ajada meriči Siriaha, hän tedišti, miše evrejalaižed peitoiči tahtoiba tehta hänele pahad, sikš hän päti mända sinna Makedonian kal't.4Hänenke Aziaha läksiba verialaine Sosipatr, Pirran poig, fessalonikalaižed Aristarh i Sekund, dervialaine Gai, Timofei i azialaižed Tihik i Trofim.5Hö läksiba edelpäi i varastiba meid Troadas.6Mö Reskan leibän praznikan jäl'ghe meriči läksim Filippaspäi i vides päiväs päliči tulim heidennoks Troadaha. Sigä mö olim seičeme päiväd.

Evtih eläbzoittas

7Nedalin ezmäižel päiväl, pühäpäiväl, openikad kogozihe ühthe lohkaidamha leibäd. Pavel, kudamb tahtoi lähtta matkha toižel päiväl, pagiži kaikile. Hänen pagin pit'kästui kesköhösai.8Ülembaižel žirul, kus mö olim, paloi äi lampoid.9Iknan pölusel ištui nor' mez', kudamb kuctihe Evtihaks. Pavlan pit'kän paginan aigan Evtih uinzi süväs i unes lanksi sigäpäi, koumandes žiruspäi, irdale. Konz händast libutadihe, hän oli kolnu.10Pavel laskihe alahaks, lanksi noren mehen päle i sebazi händast. Sid' hän sanui: «Algat holdugoi, heng om völ hänes.»11Pavel mäni ülähaižehe žirhu, lohkaiži leibäd i söi. Hän pagiži völ pit'kha openikoidenke, ani homendeshesai, i sid' läksi.12Priha todihe kodihe eläban, i nece lujas ihastoiti kaikid.

Matk Militaha

13Mö ištuimoiš laivha i edelpäi läksim Assaha, kus tahtoim otta Pavlad laivha. Hän käski meile tehta muga, sikš ku tahtoi astta sinna jaugai.14Konz mö vastsimoiš Assas, ka otim händast laivha i läksim Mitilinaha.15Sigäpäi mö läksim meriči i tulim toižel päiväl Hios-sarennoks, i päiväd möhemba mö tulim Samosha. Mö olim Trogillias, a sid' toižel päiväl tulim Militha.16Pavel tahtoi ajada siriči Efesad, miše ei mänetada aigad Azias, sikš ku rigehti putta, ku voib, Jerusalimha Stroicanpäiväks.

Pavlan pagin vanhembidenke Efesas

17Pavel oigenzi vestin Militaspäi Efesaha i kucui uskondkundan vanhembid ičezennoks.18Konz hö tuliba, hän sanui: «Tö tedat, kut minä olen elänu teiden keskes siš päiväspäi, konz tulin tänna Aziaha.19Minä kaikes kundlin Ižandad i radoin hänen täht kündled sil'miš, hot' äi pidi mokitas evrejalaižiden peitplanoiden tagut.20Minä en jätand sanumata nimidä, mi toiži teile ližad, a sanelin teile Jumalan sanad da openzin teid kut rahvahan aigan, muga i kävudes pertišpäi pert'he.21Minä olen pagižnu kut evrejalaižile muga grekalaižile-ki, miše heile tarbiž kärautas Jumalaha i uskta meiden Ižandaha Iisusaha Hristosaha.22Nügüd' minä Hengel vedäden mänen Jerusalimha, i minä en teda, midä sigä minei tegese.23Necen vaiše tedan: kaikuččes lidnas Pühä Heng todištab, miše mindai varastaba čapid da ahtištused.24No minä en kacu nimihe i en luge ičein elod kal'heks, vaiše tahtoižin ihastusenke mända minun matkan lophusai i tehta sen azjan, kudamban minei om andnu Ižand Iisus, — sanelda hüvän vestin Jumalan armoiden polhe.

25Minä tedan nügüd', miše niken teišpäi enambad ei nägišta mindai, kenen keskes olen elänu i sanelnu Jumalan valdkundan polhe.26Sikš minä tämbei todištan teile: minä en ole vär, ku ken-se teišpäi sab igähižen surman.27Minä en ole jätnu teišpäi peitho, miččed oma Jumalan tahtod kaikes.

28Pidägat hol't ičesatoi i kaikes uskondkundas, kudamban kacujikš Pühä Heng om pannu teid. Olgat paimned Ižandan i Jumalan uskondkundale, kudamban hän ičeze verel om sanu ičeleze.29Minä tedan, miše minun lähtendan jäl'ghe teiden keskhe tuleba käredad händikahad, kudambile ei linne žal' lambhiden parveht.30I teiden keskespäi tuleba mehed, kudambad pagižeškandeba kelhil sanoil, miše vedäda openikoid ičeze jäl'ghe.31Sikš kackat tarkašti! Muštkat, miše minä koume vot öd i päiväd kündled sil'miš väzumata openzin jogahižen teišpäi.

32Nügüd' minä jätan teid, velled, Jumalaha i hänen armoiden sanaha, kudamb voib vahvištada teid uskondas i antta teile jäl'gestusen ühtes kaikiden jumalanuskojidenke.33Minä en tahtoind nikenespäi hobedad vai kuldad vai sobid.34Tö tedat, miše minä nenil ičein käzil olen sanu kaiken, midä pidi minei i minun sebranikoile.35Kaikes minä olen teile ozutanu, miše muga raten tarbiž abutada vähävägižile i muštta Ižandan Iisusan sanad: ‘Paremba om antta mi otta’.»

36Konz Pavel oli sanunu necen, hän kombištui i loiči heiden kaikidenke.37Kaik lujas voikiba, kaburziba Pavlad kaglas i tervehtiba händast.38Kaiked enamban heid vediba opalaha ned hänen sanad, miše hö enambad ei nägištagoi händast. Hö satoiba sid' händast laivha.


предыдущая глава Глава 20 следующая глава