Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

APOSTOLOIDEN TEGOD

Глава 19

Pavel Efesas

1Konz Apollos oli Korinfas, Pavel käveli mägimadme i tuli Efesaha. Hän vastsi sigä erasid openikoid2i küzui heil: «Sait-ik tö Pühän Hengen, konz zavodit uskta?» «Mö em kulnugoi-ki, miše om mugoine Pühä Heng», sanuiba hö.3«Miččel valatusel teid valatadihe?», küzui Pavel. Hö sanuiba: «Joannan valatusel.»4Siloi Pavel sanui: «Joan valati nenid, ked kärauzihe grähkišpäi, i nevoi, miše heile tarbiž uskta hänehe, ken tuleb hänen jäl'ghe, Messiaha Iisusaha.»5Necen kulištades heid valatadihe Ižandan Iisusan nimehe,6i konz Pavel pani käded heiden päle, Pühä Heng tuli heiden päle, i hö pagižeškanziba tundmatomil kelil i saneliba Jumalan vestid.7Kaikid heid oli läz kahttoštkümned mest.

8Pavel koume kud kävui suimpert'he, pagiži sigä rohktas rahvahanke i tahtoi sada heid uskmaha Jumalan valdkundaha.9No ku erasil südäimed oliba kovidunuded i hö ei tahtoinugoi uskta, a vaiše pagižiba pahad Ižandan ten polhe rahvahan edes, ka Pavel jäti heid i oti ičezenke openikoid. Joga päivän hän pagiži rahvahanke erasen Tirannan školas.10Nece oli kaks' vot, i kaik Azian eläjad, kut evrejalaižed muga grekalaižed-ki, kulištiba Ižandan Iisusan sanan.

Skevan poigad

11Jumal tegi Pavlan käzil äi surid tegoid.12Ku läžujiden päle pandihe paikad i ezipaikad, kudambad kosketelihe hänen hibjaha, ka kibud jätliba heid, i pahad henged lähtliba heišpäi.

13Eskai erased evrejalaižed-ki, kudambad käveliba külidme i küksliba pahoid hengid, otliba Ižandan Iisusan nimen ičeze puhegihe. Kükstes pahoid hengid mehišpäi hö sanuiba: «Iisusan nimel, kudambad Pavel saneleb, mö käskem teile lähtta mehespäi.»14Muga tehliba Skeva-papin seičeme poigad-ki,15no paha heng sanui: «Iisusan minä tunden, Pavlan-ki tedan, no ked tö olet?»16I mez', kenes paha heng oli, tacihe heiden päle, vägesti heid kaikid i peksi muga, miše hö alasti i veres pästiba pagod pertišpäi.

17Necen polhe tedištiba kaik Efesan eläjad, evrejalaižed i grekalaižed. Varaiduz sebazi heid, i Ižandan Iisusan nimed zavoditihe lujas korgenzoitta.18Äjad uskojišpäi tuliba i rahvahan edes pal'l'astiba ičeze pahad tegod.19Äjad, ked oliba noidunuded, keraziba kaik ičeze kirjad i poltiba kaikiden edes. Konz lugetihe, miverdan maksoiba kaik nene polttud kirjad, ka neniden arv oli vižkümne tuhad hobedad rahad.20Muga Ižandan sana ozuti ičeze vägen i leviganzi kaik edemba.

21Konz kaik nece tegihe, Pavel päti lähtta Jerusalimha Makedonian i Ahaijan kal't. Hän sanui: «Jäl'ges Jerusalimad minei tarbiž nähta Rim-ki.»22Hän oigenzi Makedoniaha kaks' ičeze abunikad, Timofejan i Erastan, a iče völ pordoks jäi Aziaha.

Kida Efesas

23Necil aigal Efesas libui sur' kida Ižandan ted vasthapäi.24Lidnas eli eraz sep, kudamban nimi oli Dimitri. Hän tegeskeli hobedaspäi pikaraižid Artemidan pühäkodid i necil abuteli käzitön mastarile sada hüvid dengoid.25Hän kucui heid i toižid necen-žo radon tegijoid ühthe i sanui: «Mehed, tö tedat, miše nece rad andab meile äi dengoid.26Tö näget i kulet, miše nece Pavel om manitanu i käraudanu äi rahvast uskmaha hänen paginoihe, ei vaiše tägä Efesas, no ani kaikjal Azias. Hän sanub, miše mehiden käzil tehtud jumalad ei olgoi jumalad.27Meile pidab varaita, miše ei vaiše meiden käzitö kadotaiži ičeze hüväd nimed, no i suren naižjumalan Artemidan pühäkodi ei kadotaiži znamoičendad, a iče Artemida ei kadotaiži ičeze sur't nimed, hän, kudambale kumartas kaiktäna Azias i kaikes mirus.»

28Kulištades necen mehed lujas käreganziba i kidastaškanziba: «Sur' om efesalaižiden Artemida!»29Kaik lidn zavodi kehuda. Rahvaz tabazi Gaijan i Aristarhan, Pavlan makedonialaižid sebranikoid, i kaik ühtes tacihe teatraha.30Pavel tahtoi mända rahvazkogoho, no openikad ei pästnugoi händast.31Eskai erased makundan sured pämehed, kudambad oliba hänen sebranikad, oigenziba hänele vestin, miše hän ei tuliži teatraha.

32Teatras kaik oli kesketi. Toižed kidastiba üht, toižed tošt, a äjad keranus rahvahaspäi ei tednugoi, mikš oliba kogonus ühthe.33Sid' rahvazkogospäi kuctihe ezile Aleksandr, kudamban südäižiba edehe evrejalaižed. Aleksandr kädel ozuti, miše tahtoib sanuda rahvahale polestuzpaginad.34No konz homaitihe, miše hän om evrejalaine, kaik ühthe änhe zavodiba kidastada: «Sur' om efesalaižiden Artemida!» Nece oli läz kaht časud.

35Lopuks üks' lidnan vanhemboičijoišpäi tüništoiti heid. Sid' hän sanui: «Efesan eläjad! Ken ei teda, miše Efesan lidn om pandud kaičemha Diopetad i suren naižjumalan Artemidan pühäkodid?36Necidä vasthapäi niken nimidä ei voi sanuda. Olgat-žo tünäd, i algat tehkoi nimidä meletamata.37Nene mehed, kudambid tö tänna toit, ei olgoi varghad, kudambad midä-ni otaižiba Artemidan pühäkodišpäi, i hö nikonz ei sanunugoi nimidä pahad teiden naižjumalad vasthapäi.38Ku Dimitrial i hänenke radajil oma miččed-ni abidod, ka ved' meil necen täht om sud i valdižandad: ka mängaha hö sinna i väritagha toine tošt.39Ku teil om völ midä-ni tošt, ka nene azjad kacuškatas oiktas rahvahan suimas.40A tämbeižen tagut meid voidas väritada, miše mö libuim valdad vasthapäi, i meile linneb jüged sel'genzoitta, mikš nece kida oli.» Nenil sanoil hän lopi suiman.


предыдущая глава Глава 19 следующая глава