Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

APOSTOLOIDEN TEGOD

Глава 16

Timofei ühtneb Pavlaha i Silaha

1Pavel tuli sid' Derviaha i Listraha. Listras oli openik, kudamban nimi oli Timofei. Timofejan mam oli Iisusaha uskoi evrejalaine, a tatoi — grekalaine.2Uskondvelled Listras i Ikonias pagižiba hänes vaiše hüväd.3Pavel tahtoi otta matkha mugažo Timofejan i sikš ümbrileiksi händast. Necen hän tegi evrejalaižiden täht, kudambad eliba nenil tahoil. Ved' kaik teziba, miše Timofejan tatoi om grekalaine.

4Hö käveliba lidnaspäi lidnaha i andliba uskojile ned käsköd, kudambad oliba tehnuded Jerusalimas apostolad i vanhembad. Hö saneliba, miše uskojile pidab eläda neniden käsköiden mödhe.5I uskondkundad vahvištuiba uskondas, i niiden uskondvelliden lugumär kazvoi kaikuččen päivän.

Pavlan nägudez Troadas

6Hö astuiba Frigias i Galatias läbi, sikš ku Pühä Heng ei andand heile sanelda Jumalan sanad Azias.7Konz hö tuliba Misiannoks, hö tahtoiba mända Vifiniaha, no Heng ei andand.8Sen täht hö läksiba Misian man kal't i tuliba Troadaha.9Öl Pavlale tuli nägudez. Makedonialaine mez' seižui hänen edes i pakiči: «Ehtatade tänna Makedoniaha i abuta meile.»10Jäl'ges Pavlan nägudest mö pätim sid'-žo lähtta Makedoniaha, sikš ku el'genzim, miše Ižand kucui meid sanelemha hüväd vestid sigä.

Lidia käraudase Jumalaha

11Muga Troadaspäi mö läksim kohtha meriči Samofrakiaha i sigäpäi toižel päiväl Neapolihe.12Neapolišpäi tulim Filippihe, kudamb oli Riman kolonia i Makedonian sen tahon ezmäine lidn. Mö jäim sinna kuverdaks-se päiväks.13Sobatan mö läksim lidnan irdpolele jogen randale, sinna kus oli loičendpert', kudambaha rahvaz oli jo hargnenu. Mö ištuimoiš sinna i pagižim akoidenke, kudambad sinna oliba kogonus.14Meid kundli eraz jumalanvaraidai naine, kudamb kuctihe Lidiaks. Hän oli Fiatiraspäi i möskeli purpurkangast. Ižand avaiži Lidian südäimen kundelmaha Pavlan paginad.15Konz Lidia i hänen kanznikad valatadihe, hän sanui meile: «Ku tö luget mindai Ižandaha uskojaks, ka tulgat minun kodihe i olgat adivoin mijal.» Hän pakiten pakiči tulda.

Pavel i Sila tactas türmha

16Konz mö astuim loičendsijale, meile vastha tuli käskabunik-neižne, kudambas eli endustai heng, i hän endustusel saskeli ičeze ižandoile hüväd dengad.17Neižne läksi Pavlan i meiden jäl'ghe i kidasti: «Nene mehed oma Ülembaižen Jumalan orjad, hö ozutaba meile päzundan ten!»18Hän tegeskeli muga äjiden päividen aigan. Lopuks Pavlan tirpand lopihe, hän kärauzihe i sanui hengele: «Iisusan Hristosan nimes minä käsken sinei: lähte hänespäi!» Kerdalaz endustai heng läksi.19I ku neiččen ižandad el'genziba, miše enambad ei voi nadeidas ližasatusihe, ka hö tabaziba Pavlan i Silan i tarabošiba torgsijale pämehidennoks.20Hö toiba heid rimalaižiden sudjiden edehe i sanuiba: «Nene mehed semendaba ridoid meiden lidnaha. Hö oma evrejalaižed21i opendaba meile veroid, kudambid mö em voigoi otta ičelemoi i kudambiden mödhe meile ei sa eläda, sikš miše mö olem rimalaižed.»22Rahvaz-ki libui heid vasthapäi. Sudjad käskiba rebitada heiden sobad i löda heid palikoil.23Heid lödihe lujas i sid' tactihe türmha. Varjoičijale sanutihe, miše hän tarkas kacuiži heid.24Mugoižen käskön sades varjoičii vei heid türman tagembaižehe čogaha i kingiti heiden jaugad puižihe pihthiže.

25Kesköd Pavel i Sila loičiba i pajataden ülenzoitiba Jumalad, a toižed türmas ištujad kundliba heid.26Ühtnägoi tegihe mugoine sur' manrehkaiduz, miše türman alanduz säreganzi i kaik türman uksed sid'-žo avaižihe, a čapid kaikilpäi lanksiba maha.27Varjoičii heraštui i nägišti, miše türman uksed oma avoin. Sid'-žo hänele tuli mel'he, miše kaik oma pagenuded. Hän tembaiži suren veičen i tahtoi rikta ičtaze.28Siloi Pavel kidastaškanzi surel änel: «Ala tege ičeleiž nimidä pahad! Mö kaik olem tägä!»

29Varjoičii pakiči toda lämoid, joksten mäni türman südäimehe i säraiten lanksi Pavlan i Silan jaugoihe.30Sid' hän vei heid irdale i küzui: «Hüväd mehed, midä minei tarbiž tehta, miše voižin päzuda pahaspäi?»31Hö sanuiba: «Usko Ižandaha Iisusaha Hristosaha, ka päzud sinä i kaik sinun kanznikad.»32Sid' hö saneleškanziba Ižandan sanad hänele i kaikile hänen pertiš eläjile.33Sil öaigal varjoičii oti heid, pezi löndan jäl'ged, i sid'-žo händast i kaikid hänen kanznikoid valatadihe.34Hän vei heid ičeze kodihe i adivoičeti. Hän ihastui ühtes ičeze kanznikoidenke, miše zavodi uskta Jumalaha.

35Homendesel sudjad oigenziba oficeroid sanumaha varjoičijale: «Pästa ned mehed valdale.»36Varjoičii sanui sen Pavlale muga: «Sudjad oma käsknuded pästta teid valdale. Ka tulgat nügüd' irdale, i mängat mirunke.»37No Pavel sanui: «Hö sudata löiba meid rahvahan aigan, hot' mö olem-ki Riman rahvahanikad, da völ taciba meid türmha. A nügüd' tahtoiba peitoiči ajada meid tägäpäi. Ei, tulgha iče pästmaha meid valdale.»38Oficerad veiba nene sanad sudjoile, i hö pöl'gästuiba, konz tedištiba, miše nene mehed oma Riman valdkundan rahvahanikad.39Hö tuliba türmha, pakičiba prostindad, satoiba heid irdale i pakičiba lähtta lidnaspäi.

40Pavel i Sila läksiba türmaspäi i mäniba Lidiannoks. Hö vastsiba sigä vellid, vahvištiba heid uskondas i sen jäl'ghe läksiba lidnaspäi.


предыдущая глава Глава 16 следующая глава