Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

APOSTOLOIDEN TEGOD

Глава 7

Stefanan pagin

1Ülembaine pap küzui: «Om-ik kaik muga?»2Stefan sanui: «Velled, rahvahan tatad, kundelkat mindai. Sur' Jumal ozutihe ičeze hoštoteses meiden tatale Avraamale, konz Avraam oli Mesopotamias i ei völ eländ Harranan mas.3Jumal sanui hänele: ‘Jäta ičeiž ma i ičeiž sugu i tatan kodi i mäne maha, kudamban minä ozutan sinei.’4Siloi Avraam läksi Haldejan maspäi i eläškanzi Harranas. Jäl'ges tatan surmad Jumal oigenzi händast sigäpäi neche maha, kus tö nügüd' elät.5Jumal ei andand tägä hänele mad jäl'gestuseks, eskai jauganpohjan surttušt-ki, no toivoti, miše jätab sen hänele i möhemba hänen lapsile, hot' Avraamal ei sil aigal olend last.6Jumal sanui Avraamale, miše hänen jäl'gnikad eläškandeba verhas mas verhin, i heid pidäškatas orjin i zavodidas ahtištada nel'l'sadad vot.7‘No minä’ — sanui Jumal — ‘sudiškanden sen rahvahan, kudamb pidäškandeb heid orjin. Sen jäl'ghe hö lähteba sigäpäi i kumardasoiš minei täs tahos.’8Jumal tegi Avraamanke kožmusen, kudamban znam om ümbrileiktuz. Avraamale sündui Isak, i Avraam ümbrileiksi händast kahesandel päiväl. Isakale sündui Jakov, i Jakovale meiden rahvahan kaks'toštkümne ezitatad.

9Ezitatad kadehtiba Josifale i möiba händast Egiptaha. No Jumal oli hänenke10i päzuti händast kaikiš ahtištusišpäi. Jumal andoi hänele mel't i tegi muga, miše faraon, Egiptan kunigaz, hüvin kacui hänehe i tegi händast Egiptan man pämeheks i kaiken ičeze elon kacujaks.11Sid' kaikehe Egiptanmaha i Hanananmaha tuli näl'g i ahtaz aig, i meiden tatad ei voinugoi löuta nikus sömäd.12No Jakov kulišti, miše Egiptas om leibäd, i oigenzi meiden tatoid sinna ezmäižen kerdan.13Konz [hö tuliba sinna] toižen kerdan, Josif avaižihe ičeze vellile, a faraon tedišti Josifan sugun.14Josif oigenzi vestin ičeze tatale Jakovale i kucui ičezennoks händast i kaiken heimokundan, seičemekümne viž henged.15Muga Jakov tuli Egiptaha. Sigä hän koli, mugažo koliba meiden ezitatad-ki,16i heid vedihe Sihemha i pandihe maha, kudamban Avraam oli ostnu hobedal dengal Siheman Emmoran poigil.

17Läheni aig, konz Jumalale pidi tehta, midä hän oli vahval sanal toivotanu Avraamale. Izrail'an rahvahan lugumär kazvoi i äikerdoičihe Egiptas18sihesai, konz valdha tuli uz' kunigaz, kudamb ei tedand Josifad.19Hän maniti meiden rahvast i ahtišti meiden tatoid, hän käski tacta vagahaižid, miše hö ei jäiži henghe.20Necen aigan sündui Moisei, i hän oli Jumalale mel'he. Ezmäižed koume kud händast kazvatadihe tataze kodiš,21no konz tactihe, händast oti faraonan tütär. Hän kazvati händast kuti ičeze poigad.22Moisei sai parahiman egiptalaižen opendusen i oli vägev sanoiš i tegoiš.

23Konz Moisejale täudui nel'l'kümne vot, hän tahtoi nägištada ičeze heimvellid, izrail'aižid.24Konz hän nägišti, kut egiptalaine abidoiči üht heišpäi, hän tacihe abuhu, maksoi necen mehen abidos i rikoi egiptalaižen.25Hän meleti, miše velled el'gendaba: Jumal hänen kal't päzutab heid, — no hö ei el'gendanugoi.26Toižel päiväl hänele putui nägištada, kut kaks' izrail'ašt peksaba toine tošt. Hän tahtoi ladida heid. Hän sanui: ‘Mehed, ved' tö olet velled! Mikš tö abidoičet toine tošt?’27No se mez', kudamb abidoiči lähembašt, lükäiži Moisejan čurha i sanui: ‘Ken sindai om pannu meiden pämeheks i sudjaks?28Vai tahtoid-ik rikta mindai-ki, kut eglai rikoid sen egiptalaižen?’29Konz Moisei kulišti necen, hän pageni. Hän eli verhan Madiaman mas, i sigä hänele sündui kaks' poigad.

30Konz oli männu nel'l'kümne vot, ka läz Sinainmäged rahvahatomas mas Moisejale ozutihe Ižandan angel süttunuden ternanpenzhan leskusiš.31Moisei pöl'gästui, konz nägišti necen. Hän tuli lähemba, miše paremba nägištada, no siloi hän kulišti Ižandan änen:32‘Minä olen sinun ezitatoiden Jumal, Avraaman Jumal, Isakan Jumal i Jakovan Jumal.’ Moisei säreganzi, hän ei rohtind kacta-ki.33No Ižand sanui hänele: ‘Heitä kengäd jaugaspäi, sikš ku sija, miččel sinä seižud, om pühä.34Minä olen nähnu minun rahvahan ahtištusen Egiptas i kulnu rahvahan voikun. Nügüd' tulin alahaks pästmaha heid valdale. Tule, minä oigendan sindai Egiptaha.’

35Neche Moisejaha hö kärauzihe sel'gin sanudes: ‘Ken om pannu sindai pämeheks i sudjaks?’ No ani händast oigenzi Jumal pämeheks i valdale päzutajaks sen angelan kal't, kudamb ozutihe hänele ternanpenzhas.36I hän vei rahvahan Egiptaspäi i tegi čudoid i tundmuztegoid Egiptan mas i Rusktas meres i nellänkümnen voden aigan völ rahvahatomas mas.37I nece Moisei sanui izrail'aižile: ‘Ižand, teiden Jumal, libutab teile teiden velliden keskespäi sanankandajan, kudamb om minun kartte. Kundelkat händast.’38Nece Moisei oli rahvahanke, konz se oli keradanus ühthe rahvahatomas mas. Hän oli sigä angelanke, kudamb pagiži hänele Sinainmägel, i meiden ezitatoidenke. Hän sai eläbid sanoid, miše toda ned meile.39No meiden tatad ei tahtoinugoi kundelta händast, vaiše kärauzihe hänespäi i südäimes tahtoiba tagaze Egiptaha.40Hö sanuiba Aaronale: ‘Tege meile jumaloid, kudambad astuškandeba edel meid. Mö em tekoi, midä om tehnus necile Moisejale, kudamb toi meid tänna Egiptaspäi.’41I muga hö tegiba ičeleze häčoin, toiba sille tühjale jumalale žertvoid. Heile oli vessel sen jumalan edes, kudamban hö oliba tehnuded ičeze käzil.42No Jumal kärauzihe heihe sel'gäl i jäti heid kumardamhas taivhan tähthile. Ved' muga om sanutud Jumalan sanankandajiden kirjas:
— Jose tö, Izrail'an rahvaz, minun täht
rikoskelit živatoid i toskelit žertvoid
nellänkümnen voden aigan
rahvahatomas mas?
43Ka ei! Moloh-jumalan pühäpertižen i
teiden Remfan-jumalan tähthan tö kandoit,
kuvid, kudambid tö iče olit tehnuded,
miše kumartas heile.
Sikš minä sijadan teid
edahamb Vavilonad.
44Meiden tatoil rahvahatomas mas oli Todištusen pühäpertine. Moisei tegi necen pühäpertižen, kut hänele oli käsknu tehta hän, ken hänenke pagiži. Pertine oli tehtud sen kuvan pojavaks, kudamban Moisei oli nähnu edelpäi.45Sen pertižen meiden tatad saiba ičeze tatoilpäi i toiba Jošuanke neche maha, kudamban hö anastiba rahvahilpäi. Nenid rahvahid Jumal küksi meiden tatoiden telpäi. Muga oli Davidan aighasai.46David oli mel'he Jumalale i sikš pakiči, voiži-k hän löuta eländsija Jakovan Jumalale.47No vaiše Solomon tegi hänele pertin.48No Ülembaine ei elä mehiden käzil tehtud pühäkodiš. Ved' Jumalan sanankandai om sanunu:49
— Taivaz om minun valdištim,
i ma om minun jaugoiden alanduz.
Miččen pertin tö minei tegižit,
sanub Ižand,
vai kus voiži olda minun lebusija?
50Ei-ik minun käzi ole tehnu necidä kaiked?
51Tö kivipäd, olet ümbrileiktud, no südäimed i korvad teil oma paganad! Tö kaiken vastustat Pühäd Henged — kut teiden tatad, muga tö-ki!52Om-ik hot' üks' Jumalan sanankandai, keda teiden tatad ei küksnugoi? Hö rikliba nenid, ked endustiba Tozioiktan tulendan. I nügüd' tö olet mönuded i riknuded händast.53Ved' tö sait angeloiden kal't käskišton, no et kundelnugoi sidä.»

Stefan surmitas

54Necen kulištades Nevondkundan mehed lujas käreganziba Stefanan päle i zavodiba kirskutada hambhil.55No täuz' Pühäd Henged hän libuti sil'mäd taivhaze i nägišti Jumalan hoštotesen i Iisusan, kudamb seižui Jumalan oiktal kädel.56Hän sanui: «Kackat! Minä nägen, taivhad oma avoin, Mehen Poig seižub Jumalan oiktal kädel!»

57Sid' hö zavodiba kidastada surel änel, saupsiba korvad i tacihe kaik ühtes hänen päle.58Hö küksiba händast lidnaspäi i taciba hänehe kivid. Hänen väritajad heitiba ülembaižed sobad i paniba ned noren prihan jaugoihe. Prihad kuctihe Saulaks.59Konz hö tacliba Stefanaha kivil, Stefan loiči: «Ižand Iisus, ota minun heng!»60Jäl'ges hän lanksi kombuile i kirgouzi komedal änel: «Sur' Sünduižem, ala luge necidä heile grähkäks!» Neniden sanoidenke Stefan koli.


предыдущая глава Глава 7 следующая глава