Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

APOSTOLOIDEN TEGOD

Глава 5

Anania i Sapfira

1Eraz mez', kudamb kuctihe Anania, möi ičeze akanke Sapfiranke palan mad,2no ühten palan dengoišpäi jäti ičeleze, i hänen ak tezi necen. Toižed dengad hän toi i pani apostoloiden jaugoihe.3No Petr sanui: «Anania, mikš andoid ičeiž südäimen sotonan valdha i kelastid Pühäle Hengele, jätid ičeleiž palan mödud man dengoišpäi?4Ved' nece ma oli sinun, konz völ ed olend mönu sidä, i sinun oliba dengad-ki, konz sen möid. Kut sinei tuli mel'he tehta muga? Ved' sinä ed mehile kelastand, a Jumalale.»5Kuldes nene sanad, Anania koli i lanksi maha. Kaik, ked kulištiba siš, lujas pöl'gästuiba.6Sid' tuliba nored mehed, käriba Ananian hibjan, veiba sigäpäi i paniba maha.

7Časud koume möhemba tuli Ananian ak, kudamb ei tedand, mi oli tehnus.8Petr küzui hänel: «Sanu minei, mugoižes-ik arvos tö möit manpalan?» «Ka,» sanui hän, «mugoižes.»9Petr sanui hänele: «Kut tö laditoiš manitada Ižandan Henged! Kacu uksiš oma mehed, ked paniba maha sinun mužikan. Hö veba täspäi sindai-ki.»10Ühtnägoi ak lanksi Petran jaugoihe i koli. Nored mehed tuliba i nägištiba händast kollijan. Hö veiba händast täspäi i paniba maha mužikan rindale.11Nece lujas pöl'gästoiti kaiken uskondkundan i kaikid, ked kulištiba neciš.

Apostolad tegeba tundmuztegoid

12Apostolad tegiba rahvahan keskes äi tundmuztegoid i čudoid. Kaik uskojad ühtmeližin vastsihe Solomonan pacazgalerejas.13Niken toine ei rohtind tartta heihe, no rahvaz navedi heid.14Ižandaha uskojiden lugumär, kut mužikoiden, muga akoiden-ki, kaiken kazvoi.15Mehed toskeliba läžujid irdoile, panliba heid sijoile i kangazsabilahile muga, miše Petran asttes vaiše hänen kuvahaine kosketaiži keda-ni heišpäi.16Ümbrišton lidnoišpäi-ki sured kogod rahvast tuliba Jerusalimha. Hö toskeliba läžujid i nenid, keda mokičiba paganad henged, i kaik tegihe tervhikš.

Apostoloid tactas türmha

17Sid' ülembaine pap i kaik, ked oliba hänen polel, saddukejiden sebras, lujas kadehtiškanziba.18Hö tabaziba apostoloid i taciba heid türmha.19No öl Ižandan angel avaiži türman uksed, vei heid irdale i sanui:20«Mängat, seiškat pühäkodiš i sanelgat rahvahale kaik necen uden elon sanad.»21Apostolad tegiba-ki muga: mäniba aigoiš homendesel pühäkodihe i zavodiba opeta.

Apostolad Nevondkundan edes

Konz ülembaine pap tuli, hän i hänen polel olijad keraziba Nevondkundan — kaikid Izrail'an rahvahan vanhembid — i oigenziba tomha apostoloid türmaspäi.22Käskabunikad tuliba sinna, no ei löudnugoi apostoloid. Hö pördihe i sanuiba:23«Mö nägim, miše türm oli vahvas saubatud i varjoičijad seižuiba uksiš, no konz avaižim uksen, ka em löudnugoi sigä nikeda.»24Konz ülembaine pap, pühäkodin varjoičijoiden pämez' i toižed ülembaižed papid kulištiba necen, ka hö ei voinugoi el'geta, midä nece kaik znamoičiži.25Sid' tuli eraz mez' sanumaha: «Ned mehed, keda tö tacit türmha, seižuba pühäkodiš i opendaba rahvast.»26Varjoičijoiden pämez' läksi käskabunikoidenke i toi apostoloid tagaze. Hö ei tehnugoi sidä väges, sikš ku varaižiba, miše rahvaz voiži tacta heihe kivid.

27Hö toiba apostoloid i seižutiba heid Nevondkundan edehe, i ülembaine pap zavodi küzelta heid.28Hän sanui: «Em-ik mö lujas käsknugoi teile, miše et opendaiži sen mehen nimes? No nügüd' kaik Jerusalim om täuz' teiden opendust, da völ tö tahtoit väritada meid sen mehen surmas.»29Neche Petr i toižed apostolad sanuiba: «Enamban pidab kundelta Jumalad, mi mehid.30Meiden ezitatoiden Jumal om eläbzoitnu Iisusan, kudamban tö riputit puhu i surmičit.31Jumal om libutanu händast ičeze oiktale kädele Pämeheks i Päzutajaks, miše hän kändaiži Izrail'an rahvast Jumalaha da pästaiži heile grähkäd.32Mö olem kaiken necen todištajad, kuti Pühä Heng-ki, kudamban Jumal om andnu heile, ked händast kundleba.»

33Necen kulištades Nevondkundan mehed lujas käreganziba i tahtoiba rikta apostoloid.34Sid' Nevondkundas seižutihe üks' farisei, käskištonopendai, kudamb kuctihe Gamaliilaks i kudamban rahvaz pidi sures arvos. Hän käski veda apostoloid pordoižeks irdale35i sid' sanui Nevondkundale: «Izrail'aižed, ezmäi hüvin meletagat, edel ku midä-ni teget nenile mehile.36Ei amu täs oli üks' mez', Fevda, kudamb pidi ičtaze suren mehen. Hänen jäl'ghe läksi läz nellädsadad mest. No händast riktihe, i kaik hänen sebr suli, i sil kaik lopihe.37Hänen jäl'ghe oli Juda Galilejalaine. Hän tuli rahvahan kirjutamižen aigan i kerazi äi rahvast ümbri ičtaze. Hän-ki mugažo koli, i kaik hänen sebr suli.38Sikš minä nügüd' sanun teile: algat tartkoi nenihe mehiže, jätkat heid. Ku nece azj vai nece tego om rahvahaspäi, ka iče sambub.39A ku om Jumalaspäi, ka tö et voigoi seižutada sidä. Kackat! A ku tö toradat Jumalad vasthapäi?»

40Kaik kundliba Gamaliilad. Nevondkundan mehed kucuiba apostoloid pert'he, andoiba heid löda i käskiba kovas, miše hö ei pagižiži Iisusan nimes, i pästiba heid valdale.41Apostolad läksiba Nevondkundaspäi ihastusiš, miše heid kactihe arvokahikš tirpta huiktad Ižandan Iisusan nimen täht.42Hö ei azotanus, a kaikuččen päivän openziba pühäkodiš i saneliba pertišpäi pert'he hüväd vestid, miše Iisus om Messia.


предыдущая глава Глава 5 следующая глава