Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JIÄVINDÜ IIVANALE

Глава 21

Uuzi taivas da uuzi mua

1Minä näin uvven taivahan da uvven muan. Endine mua da endine taivas, näit, hävittih, i merdü enämbi ei olluh.2Minä näin, kui pühä linnu, uuzi Jerusalim heitüi taivahaspäi Jumalan luopäi čomendetunnu kui andilas, kudai on šuoritettu sulhazeh niškoi.3I minä kuulin, kui prestolan luopäi sanottih kovah:
- Kačo, Jumalan eländüsija rahvahien keskes!
Häi eläü heijän keskes,
i heis rodieu Hänen rahvas.
Iče Jumal on heijänke, heijän Jumal.
4Häi pühkiü heijän silmis joga küünälen.
Surmua ei rodei enämbi,
eigo rodei ni tuskua,
ni voiveroitustu, ni kibuu,
gu kai endine on mennüh ijäkse.

5Prestolal istuju sanoi: «Kačo, minä luajin uvvekse kai.» Häi sanoi: «Kirjuta nämä sanat, sikse gu net ollah uskottavat da tovet.»6Vie Häi sanoi minule: «Kai stuanihes! Minä olen A da O, algu dai loppu. Kedä juotatannou, sille minä annan ilmai juvva elaijanvien nouzemas.7Voittai suau kaiken tämän, i minä olen hänen Jumal, a häi on minun poigu.8A varaččuloile, uskomattomile, paganoittunuzile, tappajile, karguajile, tiedovoiččijoile, niilöile, kudamat kumardellahes valehjumaloile, da kaikile kielastelijoile roih tämä oza: hüö puututah tulijärveh, kus palau rikki, i se on toine surmu.»

Uuzi Jerusalim

9Sit tuli üksi niilöis seiččemes anhelis, kudamil oli seiččie mal'l'ua, täütettüü seiččemel jälgimäzel pahuol, da sanoi minule: «Tule, minä ozutan sinule andilahan, Vuonan mučoin!»10Hengi valdai minuu, i anheli vedi minuu suurele korgiele mäile i ozutti minule pühän linnan, Jerusaliman, kudai heitüi taivahaspäi, Jumalan luopäi.11Se läpetti Jumalan valgiel, se läiküi gu ülen kallis kivi, gu jašmu, kudai on puhtas gu hrustali.12Ümbäri sit oli suuri da korgei seinü, kudamas oli kaksitostu veriädü, i niilöi vardoittih kaksitostu anhelii. Veriälöih oli kirjutettu Izrail'an kahtentostu rovun nimet.13Päivännouzupuolel oli kolme veriädü, pohjazen puolel - kolme, suven puolel - kolme da päivänlaskupuolel - kolme veriädü.14Linnan seinü seizou kahteltostu aluskivel, i niilöis on kaksitostu nimie, Vuonan kahtentostu apostolan nimet.

15Anhelil, kudai minunke pagizi, oli käis kuldaine miärükeppi, gu miärätä linnu, sen seinät da veriät.16Linnu oli n'elličuppuine, min piduhus, sen levevüs. Anheli miäräi linnan kepil i nägi, sen piduhus oli kaksitostutuhattu stadionua*a, a levevüs da korgevus oldih sežo moizet.17Häi miäräi seinän, se oli sada n'ellikümmen n'elli käzivartu*b - anheli miäräi rahvahan miäräl. Se on anhelingi miärü.18Seinü oli luajittu jašmas, a linnu - puhtahas kullas, kudai oli gu puhtas st'oklu.19Linnan seinien alustu oli čomendettu kaikenjüttümil kallehil kivil. Enzimäine aluskivi oli jašmas, toine - sapfiras, kolmas - haltsedonas, n'elläs - smaragdas,20viijes - sardoniksas, kuvves - serdolikas, seiččemes - hrizolitas, kaheksas - berillas, üheksäs - topuazas, kümmenes - hrizopruazas, ühtestostu - giatsintas i kahtestostu - ametistas.21Kaksitostu veriädü - kaksitostu žemčugua, joga veräi - tukkunazes žemčugas. Linnan piha oli puhtahas kullas, läbinägüjäs gu st'oklu.

22Minä en nähnüh linnas pühäkodii, Ižändü Jumal Kaikenvaldaine on sen pühäkodi, Häi dai Vuonu.23Linnale ei pie valgiekse ni päivästü, ni kuudamastu, sikse gu Jumalan taivahalline valgei andau sille valgien, da sen lampannu on Vuonu.24Rahvas ruvetah elämäh sen valgies, i kai muailman suarit tuvvah sinne omat elot.25Linnan veriät ei roija salvas päiväl, a üödü sie ei rodei.26Sinne tuvvah muailman rahvahien kallehuot da čomuot.27I ni mi pagan ei piäze sinne, eigo ni üksi kielastelii, eigo ni huijustettavien dieloloin luadii. Piästäh vai net, kenen nimet on kirjutettu Vuonan elaijankniigah.


*a 21:16 Kaksitostutuhattu stadionua on nenga 2400 kilometrii.

*b 21:17 144 käzivartu on nenga 60 metrii.

предыдущая глава Глава 21 следующая глава