Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JIÄVINDÜ IIVANALE

Глава 20

Tuhatvuodine valdukundu

1Sit minä näin, kui taivahaspäi heittüü anheli, kudamal käis on pohjattoman havvan avain da suuri čieppi.2Häi tabai lendäimavon, sen ilmanigäzen mavon, kudai on pahalaine da sattan, da pani sen čieppih tuhandekse vuottu,3lükkäi pohjattomah haudah, salbai havvan da pani pečatin sen uksele, gu se lendäimado ei enämbi muanittelis rahvahii, kuni ei mene tuhat vuottu. Sit se pidäü piästiä kodvazekse välläle.

4Minä näin prestolat, niilöil istuttih net, kelle oli annettu valdu suudie. Minä näin i niilöin henget, kudamil leikattih piä Jumalan sanan täh da sendäh, gu hüö sanottih tozi Iisusas. Hüö ei kumardettuhes zvierile da hänen kuvale, eigo otettu sen merkii ni oččah, ni kädeh. Hüö elavuttih da piettih valdua ühtes Iisusanke tuhat vuottu.5A toizet kuolluot ei elavuttu, kuni ei mennüh tuhat vuottu.

Tämä on enzimäine kuollieloisnouzendu.6Ozakkahat da pühät ollah net, kudamat elavutah enzimäzen kuollieloisnouzendan aigua! Toizel surmal ei ole valdua heijän piäl, hüö roijah Jumalan da Hristosan papit i ruvetah pidämäh valdua Hänenke tuhat vuottu.

Sattan on voitettu

7A konzu täüttüü tuhat vuottu, sattanua piästetäh türmäs,8i se lähtöü muan n'elläh puoleh muanittelemah rahvahii, Gogua dai Magogua, gu kerätä heidü torah. Heidü on gu peskuu meren rannal.9Hüö levitäh muan lagevole da otetah suarrokseh pühien stuanu da suvaittu linnu. No taivahaspäi išköü tuldu, se tuli hävittäü heidü.10Pahalaine, heijän muanittelii, lükätäh tulizeh rikkijärveh, kunne jo lükättih zvieri da se, kudai heittelihes Jumalan iänenkandajakse. I ruvetah heidü sie muokkuamah üöt dai päivät, ainos dai ilmazen ijän.

Jälgimäine suudo

11Minä näin suuren valgien prestolan da sil istujan. Hänen ies pajettih mua dai taivas - ei olluh niilöile sijua.12Minä näin kuolluzii, suurii dai pienii, kudamat seizottih prestolan ies. Avattih kniigat, avattih sit elaijankniigugi. Kuolluzii suudittih heijän ruadoloi müö, sidä müö, midä oli kirjutettu kniigah.13Meri andoi omii kuolluzii, surmu da tuonilmaine annettih omii kuolluzii, i jogahistu suudittih hänen ruadoloi müö.14Sit surmu dai tuonilmainegi lükättih tulijärveh. Se on toine surmu - tulijärvi.15Kenen nimie ei löüdünüh elaijankniigas, sidä lükättih tulijärveh.


предыдущая глава Глава 20 следующая глава