Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JIÄVINDÜ IIVANALE

Глава 19

Ilopajo taivahas

1Jälles tädä minä kuulin taiva- haspäi suuren iänen, gu pajattashäi suuri rahvasjoukko:
- Alliluija!
Piäzendü, kunnivo dai vägi ollah meijän Jumalal,
2tovenmugazet da oigiet ollah Hänen suvvot.
Häi suudii suuren karguajan,
kudai paganoitti kaiken muailman omal karguandal.
Häi tazai sille omien käsküläzien veren!
3Müös kuului iäni:
- Alliluija!
Sen savvu nouzou
ainos dai ilmazen ijän.
4Kaksikümmen n'elli vahnimua da net n'elli eläviä langettih muah Jumalan edeh da ülendettih Händü, kudai istuu prestolal. Hüö sanottih:
- Amin'! Alliluija!
5I prestolalpäi kuului iäni:
- Ülendäkkiä meijän Jumalua,
kaikin tüö Hänen käsküläzet,
kaikin, ken varuatto Händü,
pienet dai suuret!
6I minä kuulin iänen, kudai oli gu suuren rahvasjoukon iäni, gu suurien vezien bauhu, gu suuren jürün räčkeh. Se sanoi:
- Alliluija!
Meijän Ižändü Jumal, Kaikenvaldaine,
otti suarinvallan!
7Rubiemmo pidämäh iluo da hüviä mieldü,
ozutammo Hänele kunnivuo,
on tulluh Vuonan svuad'bu!
Hänen andilas on valmis,
8piäle hänele oli annettu valgei, läpettäi
da puhtas pelvassoba.
Se soba on jumalanuskojien oigiet ruavot.

9Anheli sanoi minule: «Kirjuta: Ozakkahat ollah net, kudamii on kučuttu Vuonan svuad'bustolah.» Häi sanoi minule: «Nämä ollah Jumalan tozisanat.»

10Minä langein hänen jalgoih, gu kumarduakseh hänele muah suate, no häi sanoi: «Älä, kačo, rua sidä! Minä olen Jumalan käsküläine, kui i sinä da sinun vellet, kudamat tovestatto Iisussah näh! Kumardai Jumalale! Iisusan tovendajis on Jumalan iänenkandajien Hengi.»

Valgei hebo da raččumies sen selläs

11Minä näin taivahan avvoi: näin valgien hevon da sen selläs miehen, kudamua kučutah nimel Surematoi da Tozi. Häi suudiu da toruau toven mugah.12Hänen silmät oldih gu tulen kielet, piäs Hänel oli äijü koronua. Hänel on nimi, kudai on kirjutettu Häneh i kudamua ei tiijä niken, vai iče Häi.13Hänel piäl oli vereh kastettu soba: Händü kučutah nimel Jumalan sana.

14Hänele jälles tuldih taivahan torajoukot valgieloil heboloil, hüö oldih šuorittu valgieh puhtahah paltinah.15Hänen suus lähtöü terävü miekku, gu iškie sil muailman rahvahii. Häi paimendau niilöi raudusavakol. Häi polgou viinupuzerdamos Kaikenvaldazen Jumalan suuren vihan viinua.16Hänen sobah da reideh on kirjutettu: suariloin Suari, ižändien Ižändü.

17Sit minä näin anhelin, kudai seizoi päiväzes. Häi kovah kirgui kaikile linduloile, kudamat lennettih keskitaivahal: «Tulgua, kerävükkiä Jumalan pruazniekkuildazele18süömäh suariloin lihua, torapiällikkölöin da vägevien miehien lihua, heboloin da raččumiehien lihua, kaikkien vällien dai orjien lihua, pienien dai suurien.»

19Sit minä näin, kui zvieri, muailman suarit da heijän torajoukot kerävüttih ühteh, gu torata sen raččumiehen da hänen torajoukonke.20Zvieri otettih kiini da hänenke se, kudai heittelihes Jumalan iänenkandajakse, kudai zvierin ies luadii tunnusmerkilöi da sil üöksütti niilöi, kudamat otettih ičele zvierin merki da kudamat kumardeltihes hänen kuvale. Heidü mollembii elävinnü lükättih tulijärveh, kudai oli täüzi palajua rikkii.21Jiännüöt suadih surmu miekas, kudai lähti raččumiehen suus, i kai linnut süödih külläl heijän lihua.


предыдущая глава Глава 19 следующая глава