Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JIÄVINDÜ IIVANALE

Глава 12

Naine da lendäimado

1Taivahas nägüi suuri tunnus- merki: naine, kudai oli šuorinnuh päiväzeh, hänen jalloin al oli kuu, a piäs venkannu oli kaksitostu tiähtie.2Häi oli kohtuine i vongui tuskis da suandugoris.

3Toinegi tunnusmerki nägüi taivahas: suuri tuliruskei lendäimado, kudamal oli seiččie piädü da kümmene sarvie, i joga seiččemes piäs hänel oli koron.4Se pühkäldi hännäl kolmanden vuitin taivahan tiähtis da räigäi net muale. Mado seizatui suajan naizen edeh, gu kerras süvvä lapsi, kudaman naine suau.

5Naine sai lapsen, poijan, kudai rubieu paimendamah kaikkii rahvahii raudukepil. Tämä lapsi kopattih Jumalan luo, Hänen prestolan luo,6a naine pageni elämättömäh muah. Sinne Jumal oli valmistannuh hänele sijan, kus händü ruvetah süöttämäh tuhat kaksisadua kuuzikümmen päiviä.

7Taivahas rodih tora. Mihail da hänen anhelit torattih lendäimavonke. A lendäimado omien anheliloinke torai heidü vastah,8no ei voinnuh voittua heidü, i hänele da hänen joukole ei roinnuh enämbi sijua taivahas.9I se suuri lendäimado, se ennevahnalline mado, kudamua sanotah muanittelijakse da pahalazekse, se muan eläjien üöksüttäi, lükättih muale, i ühtes hänenke lükättih hänen anhelit.10Minä kuulin, kui taivahas sanottih korgiel iänel:
- Nügöi tuli piäzendü, vägi da
meijän Jumalan valdukundu
da Hänen Voijeltun valdu,
gu on lükättü alah meijän vellien viärittäi,
se, kudai meijän Jumalan ies
päivät dai üöt viäritti heidü.
11Hüö voitettih händü
Vuonan verel da omal tovensanal.
Hüö ei žiälöittü omua hengie,
oldih valmehet kuolemah.
12Piekkiä iluo, taivahat
dai tüö, taivahien eläjät!
Gor'a muale da merele!
Pahalaine heitüi teijän luo!
Se on täüzi suurdu vihua, gu tiedäü:
hänel on vähä aigua.

13Konzu lendäimado nägi, häi on lükättü muale, häi lähti tabuamah naistu, kudai sai poijan.14Naizele annettih kaksi suuren kotkan siivie, gu häi vois lendiä hänele kačottuh sijah elämättömäh muah, iäre mavon silmis. Sinne hänele ruvetah tuomah süömistü kolme puolenke vuottu.15Naizele peräh lendäimado tüöndi omas kerois vettü tukkunazen joven, gu se jogi vedäs händü.16No mua tuli abuh naizele: se avai oman suun da joi sen joven, kudaman tüöndi suus lendäimado.17Lendäimado ärevüi naizen piäle da lähti toruamah sen naizen toizii lapsii vastah, niilöi, kudamat noutah Jumalan käskülöi da kudamis Iisus sanou hüvän sanan.

18Lendäimado seizoi meren rannal.


предыдущая глава Глава 12 следующая глава