Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JIÄVINDÜ IIVANALE

Глава 9

1Viijes anheli puhaldi torveh. Sit minä näin taivahaspäi muale pakkunuon tiähten. Sille annettih pohjattoman havvan avain,2i se avai sen havvan. Siepäi nouzi savvu gu suures päčis, se savvu pimendi päiväzen dai ilman.3Savvuspäi lähtiettih muale čirkat, i niilöile annettih moine valdu, mittuine valdu on mual skorpionoil.4Niilöile oli sanottu ei vahingoittua ni muan heiniä, ni midä muudu vihandua, ni puuloi, a vahingoittua vai rahvahii, kudamil ei ole očas Jumalan pečattii.5No niilöile ei annettu tappua heidü, a vai muokata heidü viijen kuun aigua. A muokku, kudaman hüö tuvvah rahvahile, on gu muokku skorpionan n'uokkuandas.6Niilöinnü päivinnü rahvas ečitäh surmua, no ei löütä. Hüö tahtottas kuolta, no surmu pagieu heis.

7Čirkat net oldih gu torah val'l'astetut hevot. Piäs niilöil oldih gu kuldazet venčat. Niilöin rožat oldih gu ristikanzan rožat,8a tukat oldih pitkät gu naizil. Niilöin hambahat oldih leijonan hambahien jüttümät,9i niilöil oldih rünnässuojat gu raudusovat. Niilöin siivis lähti jümü, gu ajettashäi torah äijü kärrüü, kudamii täüttü juoksuu vietäh hevot.10Hännät da püstimet niilöil oldih gu skorpionoil; hännis niilöil oli vägi vahingoittua rahvahii viijen kuun aijal.11Suarinnu heil oli pohjattoman havvan anheli, jevrein kielel hänen nimi on Avaddon, a gretsien kielel - Apollion.

12Proidii enzimäine gor'a. No jälles tulou vie kaksi gor'ua.

13Kuvves anheli puhaldi torveh. Sit minä kuulin, kui Jumalan ies olijan kuldazen altarin n'elläs sarves tuli iäni,14kudai sanoi kuvvendele torvenke olijale anhelile: «Piästä niilöi n'elliä anhelii, kudamat ollah sivoksis suuren Jefratjoven rannal.»15I oli piästettü n'elli anhelii, kudamii piettih valmehennu täh čuassuh, päiväh, kuuh da vuodeh niškoi, gu hüö tapettas kolmas vuitti kaikis rahvahis.16Heil oli toramiehii raččahis kaksikümmen tuhattu kerdua kümmene tuhattu, minä kuulin niilöin luvun.

17Nengozinnu minä näin hevot da niilöin selläs istujat minun nävüs: raččumiehil oldih tuliruskiet, sinizet da keldazet gu rikki rinduravvat; a heboloin piät oldih gu leijonan piät, niilöil suus tuli tuldu, savvuu da rikkii.18Nämien kolmen pahuon täh - tulen, savvun da rikin täh, kudai tuli heijän suulois - kuoli kolmas vuitti kaikis muailman rahvahis.19Heboloin vägi oli heijän suus da hännis. Hännät oldih gu mavot, niilöil oldih piät, kudamil hüö luajittih vahinguo.

20Loput rahvas, kudamat ei kuoltu nämien pahuzien täh, üksikai ei kiännüttü iäre omien käzien pahois ruadolois. Muga hüö iellehgi kumardeltihes karuloile da kullas, hobjas, bronzas, kives da puus luajittuloile valehjumaloile, kudamat eigo voija nähtä, eigo kuulta, eigo kävellä.21Hüö ei kiännüttü iäre ni tapandas, ni tiedovoičendas, ni karguandas, ni varrastelendas.


предыдущая глава Глава 9 следующая глава