Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JIÄVINDÜ IIVANALE

Глава 7

Piässüzien joukko

1Sit minä näin n'elli anhelii, kudamat seizottih muan joga n'elläs čupus da pieteltih muan n'elliä tuuldu, gu net ei tuultas ni muale, ni merele, ni ainavoh puuh.2Minä näin, kui vie üksi anheli nouzi päivännouzupuolespäi, häi kandoi elävän Jumalan pečattii. Häi kirgui äijäl n'elläle anhelile, kudamile oli annettu valdu vahingoittua muadu da merdü:3«Älgiä luadiet vahinguo ni muale, ni merele, ni puuloile, kuni müö emmo paina pečattii meijän Jumalua palvojien oččah.»

4Minä kuulin pečatil merkittülöin luvun. Heidü oli sada n'ellikümmen n'elli tuhattu pečatil merkittüü Izrail'an kaikis roduloispäi:5Juudan heimos pečatin suadih kaksitostu tuhattu hengie, Ruviman heimos - kaksitostu tuhattu, Gadan heimos - kaksitostu tuhattu,6Ašeran heimos - kaksitostu tuhattu, Neftaliman heimos - kaksitostu tuhattu, Manassien heimos - kaksitostu tuhattu,7Simeonan heimos - kaksitostu tuhattu, Leevien heimos - kaksitostu tuhattu, Issaharan heimos - kaksitostu tuhattu,8Zebulonan heimos - kaksitostu tuhattu, Josifan heimos - kaksitostu tuhattu, Veniaminan heimos - kaksitostu tuhattu.

9Jälles tädä minä näin suuren joukon rahvastu, kudamua niken ei voinnuh lugie, kaikis mualoispäi, kaikis rahvahis, rodulois da kielis. Hüö seizottih prestolan da Vuonan ies, heil piäl oldih valgiet sovat, a käis pal'man oksat i10hüö kirruttih korgiel iänel:
- Piäzendü tulou meijän Jumalaspäi,
Hänes, kudai istuu prestolal,
Hänes da Vuonas!
11I kai anhelit seizottih prestolan, vahnimien da n'ellän elävän ümbäri. Hüö langettih muah prestolan edeh da ülendettih Jumalua12nämil sanoil:
- Amin'!
Ülendüs da taivahalline valgei,
mielevüs da kiitändü,’
kunnivo, valdu da vägi
meijän Jumalale ainos dai ilmazen ijän!
Amin'.

13Üksi vahnimis küzüi minul: «Ketbo ollah nuat valgielois sovis? Kuspäi hüö tuldih?»14Minä vastain hänele: «Ižändäzeni, sinä sen tiijät.» Häi sanoi minule:
- Nämä ollah net, kudamat tuldih suures gor'as läbi.
Hüö pestih omat sovat
da vallattih net Vuonan veres.
15Sendäh hüö ollah Jumalan prestolan ies
i sluužitah Hänele üöt dai päivät
Hänen pühäkois,
a Häi, kudai istuu prestolal,
levittäü heijän piäle oman stuanun.
16Heidü enämbiä ei vaivua ni n'älgü, ni juomanjalo,
heidü ei polta päiväine,
eigo muokkua räkki.
17Vuonu, kudai on prestolan ies,
paimendau heidü
da vedäü heidü elaijanvezien nouzemile,
a Jumal pühkiü heijän silmis kai küünälet.


предыдущая глава Глава 7 следующая глава